Pauliina Lerche ja Mimmit valloittavat maailmaa

Rääkkylästä kotoisin olevan muusikon ja kahden koululaisen äidin menestyksen salaisuus on sekoitus lahjakkuutta, kovaa työtä, sitkeyttä ja onnea.

Pauliina Lerchen työpaikka ei ole ihan tavallisimmasta päästä, sillä yrittäjän ja freelance-muusikon päätyönä on lastenmusiikkiyhtye Mimmit.  Haastatteluntekohetkellä Pauliina on äskettäin palannut Etelä-Ranskan Cannesista markkinoimasta yhtyettään. Miten reissu meni?

-Hyvä reissu oli, mutta lopullinen tulos selviää vasta myöhemmin. Paljon lupaavia juttuja on ilmassa ja vähän jännityksessä eletään. Kilpailu on kovaa ja asiat etenevät hitaasti, Pauliina vastaa hieman salaperäisesti. Markkinointikuvioihin liittyy, että osaa suunnitteilla olevista projekteista ei voi vielä paljastaa.

Kymmenen vuotta sitten lastenmusiikkiyhtyeenä perustettu Mimmit on oikeastaan enemmän kuin yhtye. Musiikin ympärille on syntynyt myös animaatioita, kirjoja, sisustustuotteita sekä oma muskari, joka tunnetaan maailmalla Mimmit Music School -nimellä. Kaikki alkoi näin:

-Olin saanut 2000-luvulla julkaistuista soololevyistäni palautetta, että monet lapset tykkäävät kuunnella niitä. Kuuntelijat pyysivät minua tekemään musiikkia lapsille. Ajatus jäi vähäksi aikaa hautumaan, kunnes äänitimme ensimmäiset kappaleet vuonna 2006. Mukaan pyysin siskoni Hannamari Luukkasen. Mimmien piti olla vain tilapäinen kokeilu, mutta sillä tiellä ollaan edelleen!

Ennen Mimmejä Pauliina ehti kuitenkin harrastaa, opiskella ja tehdä musiikkia jo kauan.

Värttinä määritti lapsuutta
Pauliina Lerche aloitti viulutunnit neljävuotiaana ensin yksityisellä musiikinopettajalla ja myöhemmin musiikkiopistossa. Elämä pienessä Rääkkylän kunnassa oli idyllistä. Musiikin lisäksi Pauliina harrasti myös kuvataidetta ja ratsastusta.

Liittyminen Värttinään yhdeksänvuotiaana alkoi ohjata tulevaisuuden suuntaa.
-Olin Värttinässä mukana kuuden vuoden ajan. Värttinällä oli iso vaikutus lapsuuteeni, koska sen toiminta oli jo aika ammattimaista. Kiersimme keikoilla ympäri Suomea ja myös ulkomailla. Yläasteikäisenä minulle oli jo selvää, että haluan tehdä musiikkia myös ammatikseni. Suurin haaveeni oli päästä Sibelius-Akatemiaan!

Sibelius-Akatemiaan Pauliina myös pääsi käytyään ensin musiikkilukion Kuopiossa. Sen jälkeen uraan on mahtunut paljon. Omien levyjensä lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Vesa-Matti Loirin, Pave Maijasen ja Hectorin ja kanssa. Tunnetuimpia yhtyeitä on ollut Värttinän jälkeen Burlakat.

Pauliinaa hiukan naurattaa kysymys menestyksen salaisuudesta.
-Lahjakkuutta täytyy varmaan olla jonkin verran, mutta sen lisäksi on tehtävä paljon töitä ja oltava periksiantamaton. Minä esimerkiksi haaveilen vuosia Mimmit-animaatioista, mutta joka paikasta tuli vastaukseksi ei. Laiva kääntyi vasta kun ensin oli vuosia lyöty päätä seinään! Toisaalta nyt voisi olla vielä vaikeampaa päästä eteenpäin, joten ehkä olimme liikkeellä oikeaan aikaan. Varmaan menestykseen tarvitaan myös vähän onnea ja oikeita kontakteja.

Juhlavuosi ja sen jälkeen
Pauliina Lerchen vuodet Mimmien parissa ovat vierineet niin vauhdilla, että ensi vuonna yhtye täyttää kymmenen vuotta. Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi Mimmien parissa?
-Välillä töitä on ihan järjettömän paljon ja välillä vähemmän, ja työnkuva on tosi vaihteleva. Paljon on toimistotyötä kotikoneella, mutta teen myös koko ajan luovaa työtä eli sävellän ja kirjoitan. Paljon on myös laulujen ja kappaleiden harjoittelua erityisesti ennen uuden levyn tekoa, kiertueita tai kuvauksia. Keikat ovat työn suola.

Lapsiyleisö antaa ja pyytää paljon, joka kerta on annettava ihan kaikkensa. Keikkojen jälkeen Mimmit jäävät vielä yhteiskuviin ja jakamaan nimmareita faneillensa. Lapset tuovat siskoksille myös omia piirustuksiaan ja muita pieniä lahjoja, joista Pauliina on säilyttänyt jokaisen. Keikat painottuvat viikonloppuihin, mutta ovat päiväsaikaan. Tämä on helpottanut työn ja perheen arjen yhdistämistä etenkin kuin omat lapset olivat vielä pieniä.

Ensi vuosi on Mimmien juhlavuosi ja siihen liittyy paljon tapahtumia ja uusia tuulia. Mitä on luvassa sen jälkeen, kun juhlat on juhlittu?
-Olen juuri nyt tosi onnellinen, koska olen saanut Mimmien kautta toteuttaa itseäni musiikin lisäksi niin monella tavalla. Olen päässyt kirjoittamaan, olemaan mukana animaatioiden tekemisessä ja seuraamassa tekstiilisuunniteluakin. Tällä hetkellä suurin haaveeni on viedä Mimmien muskaria ja sen mukana suomalaista pedagogista osaamista ja kulttuuria maailmalle. Haluan jatkaa Mimmeissä vaikka eläkeikään asti.Vanhana voisin olla sitten vaikka Mimmien mummo!

Kaikki kuvat ovat Mimmien kotisivujen galleriasta. Pauliina on siskoksista tummahiuksinen ja Hannamari vaalea.

Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 9.5.2016.

Olga Temosen ”ruuhkavuosipendelöintihärdelli”

Nurmeksessa kasvanut Olga Temonen toteutti unelmansa maalaiselämästä Kymenlaakson Iitissä. 

-Pohjois-Karjalasta mulla on vain hyviä muistoja. Meidän koti oli 15 kilometrin päässä Nurmeksen keskustasta korven keskellä. Vanhemmat kävivät kaupungissa töissä, mutta neljän sisarukseni kanssa meillä oli perhekeskeinen maalaislapsuus, sellainen lintukoto, Olga muistelee.

Vuosien varrella Olgasta on tullut suosittu näyttelijä, tuottaja, bloggari, tv-esiintyjä ja kirjailija, jos nyt muutaman lukuisista työprojekteista mainitsee. Niin lehdistä kuin tv-ohjelmista tutuksi on myös tullut, että Olgalla on puolisonsa Tuukka Temosen kanssa vanha maatila, iso liuta eläimiä ja kolme lasta. Pitkään perheenjäsenenä ollut sijaistyttö asuu Temosilla tätä nykyä viikonloput.

Kun teemme haastattelua puhelimitse huhtikuisena maanantaiaamuna, kuuluu taustalta hevosten valjaiden kolinaa. Maatilan eläinten tarkkaa määrää Olga ei yritä edes laskea, mutta jo eläinlajeissa riittää muistamista:
-Kissoja, koiria, hevosia, alpakoita, aasi, poni, lampaita, kanoja…
Ok, mutta yritetään nyt selvittää, miten tällainen orkesteri oikein pysyy kasassa.

Ahkera arki

-Aamut alkavat tallitöillä. Jo eläinlauman hoitamisessa ja ratsutallin pyörittämisessä on paljon työtä. Nyt 3-7-vuotiaat lapset ovat pienestä pitäen kulkeneet mukana tilan töissä ja kasvaneet elämäntapaan. Kun äiti hyppää esteitä, hyppäävät lapset aitauksen ulkopuolella keppihevosilla.

Olgan lisäksi Tuukkakin on vähän innostunut kilparatsastuksesta, mutta kilpailua perheen sisällä käydään myös ratsuista.
-Monta kertaa olemme Tuukan kanssa kironneet, että aina kun yrittää itse mennä ratsastamaan, kohta on joku lapsista kypärä päässä aitauksen vieressä odottamassa vuoroaan!

Tällä hetkellä arkea eletään töiden vuoksi kahdessa kodissa:
-Meillä on toinen asunto Lahdessa yhdessä anoppini kanssa ja sukkuloimme töiden perässä ympäri Uuttamaata. Pääsääntöisesti asumme viikot Lahdessa ja viikonloput Iitissä. Sellainen kunnon ruuhkavuosipendelöintihärdelli, Olga summaa. Päivähoidossa lapset eivät ole, mutta hoitoapua pari saa Tuukan äidiltä sekä naapurustosta.

Olga Temonen pohtii, että työelämässä häntä on ohjannut suunnitelmallisuuden sijaan töiden mielekkyys ja intuitio. Asuminen maalla on myös vaikuttanut siihen, minkälaisiin töihin on ollut mahdollista sitoutua. Elokuvanäyttelijän koulutus on antanut hyvän pohjan tehdä monenlaista.
-Uusimpana projektinani mulla on kotieläinpiha, jonka aion perustaa tänne maatilalle ensi kesänä. Tuukka sanoi, että sä oot ihan hullu, mutta anna mennä vaan. Vähän lisää eläimiä tarvitaan…

Olga ja Tuukka

Tulevan puolison suhteen nuorella Olgalla oli olemassa konkreettinen haave:
-Toivoin aina, että löytäisinpä vielä miehen, joka muuttaisi mun kanssa maalle. Rakastuttuaan kuvauksissa musiikkipiireistäkin tuttuun ohjaajamieheensä Tuukkaan Olga vei tämän lapsuudenkotiinsa Nurmekseen. Sillä reissulla Olgan maallemuuttohaaveesta tuli parin yhteinen haave.

Onnellisen parisuhteen perustana on ollut yhteisten unelmien ohella sekä samanlaisuus että erilaisuus.
-Olemme samanrytmisiä. Teemme asioita nopeasti ja tartumme nopeasti uusiin asioihin. Riitojakin tulee, mutta ne riidellään eikä jäädä vääntämään. Sitten käydään nukkumaan ja aamulla on uusi päivä.
-Parisuhde voi varmaan hyvin myös sen vuoksi, että meillä on myös omia, itsenäisiä projekteja ja omat elämät. Olemme myös monessa asiassa erilaisia ja se rikastuttaa suhdetta. Meillä on yhdessä kivaa, osaamme kettuilla ja nauraa toisillemme ja onneksi itsellemmekin!

Olga ja Tuukka ovat yhteisessä tuotantoyhtiössä työn puolesta paljon kahdestaan, joten yhteinen vapaa-aika on yleensä koko perheen yhteistä aikaa eikä kahdenkeskisen ajan raivaaminen ole ykkösprioriteetti. Yhteinen sijaisvanhemmuuskin lujitti suhdetta:
-Opimme ymmärtämään, miten erilaisia ihmisiä maailmassa on ja saa olla, kaikki kukat saavat kukkia. Sijaisvanhemmuus sai meidän pohtimaan omia kasvatusperiaatteitamme ja arvojamme. Opimme myös arvostamaan kaikkea sitä hyvää, mitä meillä on.

”Olkaa ylpeitä”

Vaikka Nurmes vaihtui Etelä-Suomeen kauan aikaa sitten, Olga tuntee yhä olevansa enemmän pohjoiskarjalainen kuin kymenlaaksolainen.
– Ei se pohjoiskarjalaisuus ihan heti lähde. Työprojekteissakin löytyy helposti yhteinen sävel sieltä muuttaneiden kanssa.

Olgan perhettä ja sukua ei enää asu Pohjois-Karjalassa, mutta yhden hyvän ystävän ja hänen sukulaistensa luona maakunnassa on mukavaa toisinaan käydä.

Minkälaisia terveisiä haluaisit lähettää Muksujen maakunnan lukijoille? Hetken mietittyään Olga vastaa:
-Sanoisin niin, että olkaa ylpeitä omasta alueestanne. Täältä katsottuna se on hienoa seutua ja niitä vaaramaisemia ihan oikeasti kaipaa täällä.

Olgan omassa elämässä lapsuus Pohjois-Karjalassa on enää rakas muisto. Pysyvä kiintopiste työntäyteisen elämän keskellä on nyt kotitila Iitissä:
-Tänne on tarkoitus Tuukan kanssa homehtua onnellisina sitten vanhana.
On aika päästä Olga jatkamaan tallitöitä.

Jutun kuvat ovat Olgan ja Tuukan perheen maatilalta Iitistä. © Olga Temonen.

(Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta-sivustolla 6.4.2016)