*PERUTTU* Maatila lomailee - lastenteatteria Utran Uittotuvalla

 

 

Martan maatilan seikkailut ovat saaneet jatkoa. Marraskuun alussa Utran Uittotuvalle saapuvassa esityksesssä pienet ja isot teatterivieraat otetaan vastaan turvallisuus huomioiden. 

Monille perheille Martan maatilan väki on jo tuttu aikaisemmilta teatterivierailuilta. Mitähän luvassa on tällä kertaa?

"Martan maatila on pieni, omavarainen luomutila. Siellä eläimet ja ihmiset ovat tottuneet toimimaan yhdessä ja iloitsemaan elämän pienistä hetkistä. Martan maatilalla juhlitaan nyt Martan ja herra Hösselströmin häitä!

Tuore aviopari lähtee häämatkalle Pöytyälle ja maatilan puuhia saapuu hoitamaan lomittaja. Hänellä on kokolailla erilainen näkökanta siitä, kuinka asioita tilalla pitäisi hoitaa. Eläimet eivät kuitenkaan uusia toimintatapoja purematta niele ja luvassa onkin tiukkaa vääntöä siitä, mikä on oikeasti tärkeää. Miltä maatila näyttää isäntäparin loman jälkeen ja mitä tuore aviopari itse tästä kaikesta tuumaa?"

Puoli tuntia kestävän esityksen käsikirjoituksesta ja esityksestäkin vastaa Tuija Nuojua. Maatila lomailee sopii kaikenikäsille katsojille. 

Esitykset ovat Utran Uittotuvalla Sorvaamo-salissa la 7.11. klo 11 ja klo 14. 

Esityksissä rajattu määrä paikkoja ja omat, merkatut paikat seurueille. Paikalta saa tarvittaessa kasvomaskin ja käsidesipisteitä on useita. Ovet avataan tuntia ennen esityksiä ruuhkien välttämiseksi.

Liput 8 €, perhelippu (4 hlö) 30 €. 

Lippujen varaus onnistuu sähköpostitse osoitteesta myynti@utranuittotupa.fi tai puhelimitse numerosta 0500 675 162.

Koronan vuoksi lastentapahtumasyksy on ollut hiirenhiljainen, mikä on toki ymmärrettävää. Toivottavasti tämä esitys päästään kuitenkin toteuttamaan, ja pidetään me osallistujat omalta osaltamme huolta turvallisuudesta paikan päällä.  

Mukavia syksyisiä päiviä, säässä kuin säässä. 😊

Hyvä tyyppi - Supervoimien käsikirja!

Merja Kalmin kirjoittamassa ja Mira Malliuksen kuvittamassa kirjassa opetellaan tunnistamaan omia vahvuuksia sekä vahvistamaan positiivisia luonteenpiirteitä. Kirjan ihastuttava ulkoasu houkuttelee lukemaan ja juttelemaan supervoimista yhdessä lapsen kanssa.

  

 

Tänä vuonna ilmestynyt Hyvä tyyppi - supervoien käskirja * kertoo siitä, kuinka jokaisella lapsella on vahvuuksia, supervoimia, joita voidaan myös harjoittelemalla vahvistaa kuin lihaksia. Kirja pitää sisällään sekä teoriaa että tarinoita. Tarinoihin liittyy valmiita kysymyksiä yhdessä pohdittavaksi joko kotona, koulussa, päiväkodissa tai kerhossa.

 

Kirjan kuvitus ja visuaalinen ilme ihastuttavat ja innostavat tarttumaan kirjan uudestaan ja uudestaan. Hyveiden vahvistaminen onkin varmasti jokaisella lapsella ja aikuisella koko elämän mittainen matka. Yhdessä lapsen kanssa lukiessa oppii myös aikuinen keinoja kehittää muun muassa rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja luovuutta itsessään. 

 

Kirjaan voit tutustua kirjastossa tai hankkia sen omaksesi vaikkapa täältä.* 

Mukavaa syyskuista viikkoa! 💗

(Lainaus kirjasta: Merja Kalm ja Mira Mallius: Hyvä tyyppi - Supervoimien käskirja. Lasten Keskus 2020. Kuvitus ja taitto: Mira Mallius) 

 

 

* tähdellä merkitty kaupallinen linkki

Kukko, Rotta ja Millakissa joulunajan tunnelmissa Joensuun kaupunginteatterissa

Joensuun kaupunginteatteri tarjoaa joulun alla koko perheen näytelmän eläinystävysten jouluvalmisteluista. Liput seikkailulle on jo saatavilla. 

Uutuusnäytelmä korvaa kaupunginteatterin ohjelmistossa syyskauden alun perin suunnitellun "Viirun ja Pesosen joulun". Jo ostetut liputkin käyvät suoraan uuteen näytelmään.

Mistä sitten marraskuun alussa ensi-iltansa saavansa näytelmässä kerrotaan?

"Olipa kerran itäisessä Suomessa pikkuinen, punainen mökki pienen lammen rannalla suuren ja sankan kuusimetsän keskellä. Tämä mökki oli siitä erikoinen mökki, että siellä ei asunut yhden ainutta ihmislasta.

Tätä pientä punaista mökkiä suuren kuusimetsän keskellä, pikkuisen lammen rannalla asuttivat nimittäin eläinlapset Kukko, Rotta ja Millakissa sulassa sovussa tai ei nyt ehkä ihan aina niin kovin sulassa sovussakaan. Yhdessä kuitenkin.

Eräänä talvisena pakkasaamuna, kun ensilumi oli vihdoin yöllä satanut maahan, heräsivät pienet eläinystävämme Kukko, Rotta ja Millakissa aivan yhtä aikaa sekä ehkä myös hieman hätkähtäen tuohon mukavaan mutta myös säikähdyttävään ajatukseen, että jouluhan oli jo aivan nurkan takana.

Tämähän siis oli toki oikein mukavaa, mutta melko lailla säikähdyttävää, koska mitään, ei kerta kaikkiaan yhtikäs mitään, jouluvalmisteluita ollut vielä laitettu alulle saatikka aloitettu. Mikäs nyt neuvoksi?"

Uuden joulunäytelmän ohjaa ja lavastuksen suunnittelee Iiristiina Varilo. Rooleissa ovat Maria Karhapää (Millakissa), Anna Ojanne (Rotta), Olli-Kalle Heimo (Kukko) sekä Anssi Pennanen ja Juha Kerkkonen (tontut).

Koronan vuoksi moni kiva asia kuten myös lastenteatteriesitykset peruuntuivat. Kädet pesuun ja peukut pystyyn, että tämä ja muut loppuvuoden mukavat jutut voidaan toteuttaa. Oman paikkasi varmistat varaamalla liput täältä.

Esityksestä voit lukea lisää vielä kaupunginteatterin omilta sivuilta. 

Aurinkoista elokuun viimeistä viikonloppua! 

                                      Kuvat: Joensuun kaupunginteatteri ja Pixabay.com. 

Hyvän tahdon tarina – uusi kuvakirja kestävän kehityksen puolesta

 Outokumpulaisen kirjailijan Esko-Pekko Tiitisen kirjoittama ja hänen poikansa Nikolai Tiitisen kuvittama satu kertoo Pii-jänöstä, hänen äidistään, pehmolelu Untuvasta ja hassusta Hiphei Hybridi-robotista.

-Hyvän tahdon tarina -kuvakirjaan kiteytyy oikeastaan se, mitä olen aiemmissa eläinaiheissa kirjoissani pohtinut. Luonto ja ympäristö ovat meille kaikille elintärkeitä riippumatta siitä missä päin maailmaa elämme, Esko-Pekka Tiitinen kertoo.

Sadussa ihminen on viisaudessaan lähettänyt Hiphei -robotin luontoon saamaan lisää tietoja ja taitoja. Robotille on annettu mukaan kolme laatikollista kierrätysmateriaalia, josta sen pitäisi kehittää hyödyllisiä keksintöjä ihmiselle.

Hiphei rakentaa muovipulloista muun muassa selänrapsuttimen, mutta eläimet tietävät, että hyvään elämään tarvitaan myös lähipuutarha, lämmin pesä ja paljon muutakin. Hauskassa ja humaanissa tarinassa eläimet, kasvit, ihmiset ja koneet elävät yhdessä jakaen kokemuksia toisilleen. Uusiutuvista luonnonvaroista, auringosta, tuulesta ja vedestä tulee heidän parhaita ystäviään.

Esko-Pekka kertoo, että kirjan tekeminenkin oli yhteisöllistä:

-Kirjan ohessa on monipuolinen opas, joka sisältää yli 200 luontoon liittyvää, käytännössä hyväksi koettua toimintavinkkiä, leikkiehdotusta ja yhdessä pohdittavaa kysymystä lapsiperheille. Opas on koottu kymmenien eri alojen varhaiskasvattajien toimesta. Vinkkareina ja suunnittelijoina ovat toimineet mm. varhaiskasvatuksen ammattilaiset päiväkodeissa ja alakouluissa, Itä-Suomen yliopiston Joustavien oppimisympäristöjen suunnittelijat ja kehittäjät, urheiluseurojen juniorivalmentajat, tieto- ja taideaineiden opettajat ja lasten tiedekerhojen vetävät.

Kirjaa on saatavilla kirjakaupoissa, mutta sen voi hankkia myös kirjailijalta itseltään. Tilaukset voi tehdä sähköpostilla osoitteeseen eptiitinen@hotmail.com. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

"Kukaan meistä ei ole riippumaton toisista"

Outokumpulainen kirjailija Esko-Pekka Tiitinen on julkaissut muutama viikko uuden kuvakirjan Hyvän tahdon tarina. Ihan lähipäivinä täällä Muksujen maakunnan uudessa osoitteessa tarinoidaan kirjasta lisää. Tänään on vuorossa palkitun kirjailijan sähköpostihaastattelu, ja se menee näin:

Miten sinusta tuli taiteilija ja kirjailija? Haaveilitko itse jo lapsena ryhtyväsi näihin töihin?

”Minulle luettiin paljon lapsena, ja tykkäsin myös kirjoittaa aineita koulussa. Muistan tunteen kansakoulun alaluokilla jolloin ymmärsin, että saatoin itse luoda hahmot ja laittaa ne seikkailemaan milloin minnekin. Kirjailijan ammattia varten koin saaneeni suurimmat kannustukset lukion ennakkoluulottomalta ja avarakatseiselta äidinkielenopettaja Liisa Sorsalta. Hän luetutti klassikoita, ja osasi vetäistä meidät finnipäät myös nykyrunouden puolelle. Ainekirjoituksissa hän kannusti oman äänen etsimiseen, eikä teilannut hurjiakaan kokeiluja. Kerran hän sanoi, ettei pystynyt antamaan numeroa eräästä aineestani, joka käsitteli Kleopatran kiihkeyttä. Numeron sijaan hän toi minulle orvokin.”

Koetko eroja kirjoittaessasi aikuisille tai lapsille?

”Lastenkirjallisuus on keskeisintä kirjallisuutta, koska sitä lukevat aikuiset ja lapset yhdessä. Yhteinen kokemus kirjan äärellä johtaa parhaimmillaan positiiviseen pohdintaan siitä, mitä elämä oikeastaan on. Lapsilla on vimmattu halu yrittää päästä selville aikuisten maailmasta. Siksi he leikkivät aikuisten maailmaa, hyvässä ja pahassa. Tiedän, että tekemäni kirja saattaa olla lapsen ensimmäinen kokemus kirjallisuuteen. Siksi koen suurta vastuuta siitä, millaisia asioita haluan herättää lapsessa ja aikuisessa. En ole kaihtanut vaikeita aiheita. Olen kirjoittanut romaaneja myös aikuisille, ja kirjoittaminen on minulle aina yhtä haastavaa riippumatta lukijoiden iästä.”

Miten kirjojesi aiheet ovat syntyneet? Minkälaisista asioista olet halunnut kertoa lapsille ja vanhemmille ja muille lukijoillesi vuosien varrella?

”Taaksepäin katsoessa huomaan, että kaikissa kirjoissani perimmäinen teema on ollut yhteisöllisyyden merkitys ja voima. Tavoitteenani on ollut myös saada tarinat toimimaan eräänlaisena alustuksena. Kirjan luettuaan lukija aloittaa ikään kuin oman pohdinnan omien kokemustensa perusteella ja kirjoittaa tarinan jatko-osan omassa mielessään."

Miten Pohjois-Karjala ja pohjoiskarjalaisuus on näkynyt työssäsi?

”Olen saanut elää ja työskennellä luonnonkauniissa, suhteellisen rauhallisessa ympäristössä, ja ehkäpä juuri siksi koen maakunnan kasvaneen planeetan kokoiseksi.

Ehkäpä tärkein anti pohjoiskarjalaisuudesta on siinä, ettei kukaan meistä ole riippumaton toisista. Olen saanut kokea paljon entisajan talkoohenkeä ja sitä yhteisöllisyyttä haluan edelleen vaalia. Yhdessä kasvaen, tiedot ja taidot jakaen löydämme jotain uutta. Ja ennen kaikkea: Lapsuudesta kaikki hyvä kasvaa, tulevaisuuskin.”

Esko-Pekka kertoo myös, että muutama viikko sitten ilmestyneessä uudessa kirjassa kiteytyy kaikki se, mitä kirjailija on aikaisemmissa eläinaiheisissa kirjoissaan pohtinut. Pian täällä blogissa lisää kirjasta ja sen ajankohtaisesta viestistä lapsille ja aikuisille.  

Melkein puoli vuotta kestänyt muuttoprojektini on nyt ohi. Tervetuloa blogini uuteen osoitteeseen. Kiitos, että pysyit matkassa.

Lasten kanssa Joensuun perhospuutarha Botaniassa

Joensuun kasvitieteellinen puutarha ja trooppinen perhospuutarha Botania Linnunlahdella on mahtava retkikohde koko perheelle.

(Retkemme on tehty ja juttu on julkaistu alun perin 11.6.2017. Tätä nykyä perhospuutarha on muutautunut ja uudistunut hienoksi tapahtumapuutarhaksi, johon voit tutustua täällä.)

Tunnelma eri maailmankolkkien kasvien keskellä on niin eksoottinen ja erilainen kuin puutarhan ulkopuolella, että voisipa sanoa puutarhan tarjoavan pikkurahalla ulkomaanmatkan. Ilman stressaavaa lentokentän hulinaa ja aikaeroa… No, ainakin jos käyttää vähän mielikuvitusta.

Mitä kaikkea Botaniassa sitten löytyy? Neljä kokoelmakasvinhuonetta edustavat neljää suurilmastoa tropiikkia, kesä- ja talvisateiden aluetta sekä aavikkoa. Yhteensä puutarhassa on edustettuna noin 600 kasvilajia. Lasten kanssa on kivaa bongailla sieltä tuttuja kasveja kuten mandariini, kardemumma tai kahvi. Botaniassa on myös yli 600 kasvin ulkopuutarha sekä vaihtuvia näyttelyitä.

  

 Lasten suurin suosikki Botaniassa taitaa olla tropiikkiosaston kultatöyhtökakadu Juuso. Lapsista on vain niin hauskaa katsella papukaijan touhuja ja koettaa houkutella sitä juttelemaan. Tällä kertaa onnistuimme saamaan Juusolta kaksi kommenttia. Ne olivat ”terve” ja ”terve, Juuso”. Juuso on puutarhan aukioloaikana turvallisesti häkissään, mutta vapaana Botaniassa lentelee suuria ja kauniita trooppisia perhosia. Ne olivat lapsista vähän jännittäviä, mutta ehkä siksi juuri kiinnostavia.

Botaniasta löytyy myös kahvio, jossa hienoista posliinikupeista juodut kahvit ja syödyt jätskit kruunasivat vierailun. Matkamuistomyymälässä on myynnissä muun muassa mukavia luontaiheisia pelejä ja julisteita sekä pehmopapukaijoja. Botanian etukäteen varattavia ja erikseen maksettavia palveluja ovat muun muassa opastetut kierrokset tai yksityiset juhlat. 

Meille jäi tosi mukava muisto ”lähilomastamme tropiikkiin” ja aiomme mennä Botaniaan kesän aikana vielä uudestaankin. 

 

Joko te olette käyneet Botaniassa?

 

”Elämää ei tarvitse silotella neuvolaan tullessa”

Pohjois-Karjalan vuoden terveydenhoitajaksi valittu Anne Martikainen on neljän lapsen äiti, joka tekee unelmatyötään Lehmon äitiys- ja lastenneuvolassa.

(Julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 26.12.2016)

-Tunnustusta en ollut osannut edes uneksia omalle kohdalle ja olen siitä nöyrän kiitollinen. Erityisesti minua lämmitti valinta tehdystä arkisesta työstä ja sen huomioinnista. Lukuisten asiakkaiden lämpimät sanat valinnan suhteen saivat silmäkulmankin vähän kostumaan, Anne kertoilee.
Joensuusta kotoisin oleva palkittu ja pidetty terveydenhoitaja päätti jo varhain nuoruusiässä hakeutuvansa alalle.
-Lapsuudestani minulle jäi mieleen hyvänä terveydenhoitajan mallina aina lämpimästi lapset kohdannut kouluterkkari ensimmäisestä koulustani. Omaa sydäntäni lähinnä on kuitenkin koko ajan ollut työ lasten- ja äitiysneuvolassa.
Tervetuloa tämän jutun matkaan tutustumaan Annen arkeen neuvolassa ja vähän kotonakin. Luvassa on myös hänen viisaita ajatuksiaan arjesta nauttimisesta ja arjessa jaksamisesta pienten ja miksei vähän suurempienkin lasten vanhemmille.

”Kaikki elämänvaiheet kestävät aikansa”
-Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi neljä upeaa lasta, joista vanhin on jo muuttanut omilleen. Iloa ja jaksamista ammennan perheeni lisäksi monipuolisesta liikunnasta ja ulkoilusta, johon osallistuu usein myös perheemme koira.
Anne Martikainen kertoi monissa elämänsä vaiheessa ajatelleensa, että elää elämänsä parasta aikaa juuri nyt. Ja niin nytkin, 43-vuotiaana:
– Omien lasten hieman kasvettua on ollut hienoa havaita, että elämään voi löytyä aina uusia valloituksia. Kerran vuodessa olen päässyt viikon vaellukselle tärkeiden ystävien kanssa Ruotsin tai Norjan suurtuntureille kaikki tarvittava rinkkaan pakattuna. Se on hyvä vastapaino ihmissuhdetyölle terveydenhoitajana. Lisäksi olen tyttärieni kanssa toiminut monikulttuurisessa perheteatteriryhmässä.
Pikkulapsivaiheen tiivis elämänrytmi, jossa saattoi vain haaveilla hikilenkeistä tai tavallista pidemmistä aamu-unista, on Annella kuitenkin vielä tuoreessa muistissa:
– Kaikki elämänvaiheet kestävät aikansa ja siitä yritän muistutella sekä itseäni että asiakkaitani neuvolassa.
Vakituinen työ Lehmon neuvolassa on kuulunut Annen elämään jo 13 vuotta, mutta hänelle ovat tuttuja monien asiakkaidenkin arkea koskettavat kokemukset tulevaisuuden epävarmuudesta:
-Valmistumisen jälkeen vuonna 1995 pääsin onneksi nopeasti työhön äitiysneuvolaan ja sen jälkeen tein lisää opintoja äitiyshuollosta, terveyskasvatuksesta ja hoitotieteestä. Ensimmäisten lasten synnyttyä 90-luvun lopun lama-Suomeen tein töitä Joensuun kaupungin neuvoloissa. Elelimme pätkätöiden arkea.

”Kenenkään ei tarvitse olla keskiarvo!” Anne Martikainen kehuu Lehmon neuvolaa työyhteisöksi, jossa on hyvä toisten tuella päästä parhaimpaansa. Yhteinen arvo on asiakaskeskeisyys.
– Raskausaikana alkaneet hoitosuhteet jatkuvat luontevasti pikkuisten synnyttyä maailmaan. Parhaimmillaan yhteistä matkaa yhden lapsen elämässä kertyy seitsemisen vuotta. Asiakasperheet tuovat sisällön työhön, heitä varten jaksaa kammeta aamuisin töihin.
Annen perustyöpäivä alkaa kahdeksalta ja siihen sisältyy eri-ikäisten lasten tarkastuksia ja raskaana olevien terveystarkastuksia.
– Päivät ovat vaihtelevia. Puolen päivän tienoilla pidän puhelintuntia. Lisäksi työhöni kuuluu moniammatillista yhteistyötä muun muassa varhaiskasvatuksen ja sosiaalipuolen työntekijöiden kanssa. Tämän vuoden syksyllä sain taas myös mahdollisuuden ohjata suljettua vanhempainryhmää, jossa samat vanhemmat kokoontuvat keskustelemaan vanhemmuuteen ja lapseen liittyvistä asioista. Näitä ryhmiä on ollut nyt muutaman vuoden aikana yhteensä neljä.
Joillekin vanhemmista saattaa neuvola olla joskus jännittäväkin paikka. Kasvaako vauvani käyrällä tai läpäiseekö leikki-ikäinen testit? Anne Martikainen toivoo, että vanhemmat tulisivat neuvolaan avoimin ja rohkein mielin. Neuvola ei ole yksipuolisen tiedon antamisen vaan yhdessä pohtimisen paikka. Kokenut terveydenhoitaja ymmärtää, että jokainen on herkillä tilanteessa, jossa oman lapsen kehitystä arvioidaan.
– Neuvolaan kehitetyt seulat ja käyrät ovat vain apuväline, joiden avulla normaalia kasvua ja kehitystä voi seurata. Parhaimmillaan niiden avulla voidaan havahtua, jos lapsi tarvitsee tukea tai hoitoa. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla keskiarvo! Olemme ja saamme olla kaikki yksilöitä, lapset, vanhemmat ja me hoitajatkin.

”Tervetuloa neuvolaan”
Työssään Anne Martikainen kohtaa monenlaisia perheitä monenlaisissa tilanteissa. Kenenkään elämä ei voi olla aina helppoa. Vanhemmuuteen kuuluu iloa ja ylpeyttä, mutta välillä huolta ja väsymystäkin.
– Perheiden raskaat kokemukset koskettavat toki myös työntekijää enkä toivo lasten ja vanhempien huoleen ja hätään turtuvani. Tehtävänäni on löytää pieniä keinoja, joilla lapsen tai vanhemman elämää voi helpottaa, ja tarvittaessa ohjata perhettä eteenpäin. Olipa kyse oppisen pulmista, sairauksista, väsymisestä tai sosiaalisista ongelmista.
Anne kertoo sanovansa usein asiakkailleen, että neuvolaan saa tulla arjen keskeltä juuri sellaisena kuin tilanne sillä hetkellä on. Elämää ei tarvitse silotella täydelliseksi neuvolaan tulleessaan. Parhaimmillaan opitaan yhdessä:
-Ihmisten kohtaamiseen ei voi kyllästyä ja jokainen perhe tuo oman tarinansa mukanaan. Työni on opettanut huomaamaan sen, että on monenlaisia tapoja tehdä asioita hyvin ja oikein lasten kanssa. Välillä saa ihmetellä yhdessä perheiden kanssa, miten kannattaisi asioissa toimia. Ja se koskee sekä vanhemmuutta että asiantuntijuutta.
Anne Martikainen kokee, että työ on muuttunut vuosien varrella ja näin kuuluukin olla. Isät ovat viime vuosina tulleet entistä aktiivisemmin mukaan lastensa arkeen ja neuvolareissuille. Monet vanhemmat pohtivat tällä hetkellä paljon sekä lasten että omaa median käyttöään. Pohjois-Karjalan neuvoloihin muutoksen tuulia puhaltelee juuri nyt myös vuodenvaihteessa käynnistyvä SiunSote.
Moni asia on kuitenkin pysynyt ja pysyy ennallaan, ja siitä vuoden terveydenhoitaja haluaa meitä muistuttaa:
-On muistettava, että emme ole täydellisiä, mutta epätäydellisinä voimme olla riittävän hyviä vanhempia lapsillemme. Lapset kasvattavat meitä vähintään yhtä paljon kuin me luulemme kasvattavamme heitä. Yhteiset vuodet lapsen kanssa voivat saada meidät ihmettelemään maailmaa jälleen lapsen silmin. Vanhemmuus on meille annettu suuri etuoikeus.

Kuvat: Annen kotialbumi & Pixabay.com.