Ylämyllylle uusi jalkapallojoukkue 4-6-vuotiaille tytöille ja pojille

Ylämyllyn Yllätykseen perustetaan kesäkuun alussa uusi jalkapallojoukkue vuosina 2014-2015 syntyneille tytöille ja pojille. Joukkue harjoittelee kaksi kertaa viikossa.

Uuden joukkueen valmentajana toimii Yllätyksen valmennuspäällikkö Markus ”Kema” Ihalainen. Vanhemmat ovat tervetulleita apuvalmentajaksi ja muihin mukaviin tehtäviin, joita on uuden joukkueen ympärillä.

Toiminta käynistyy heti ensi viikon tiistaina 2.6. klo 19.00 perustamiskokouksella, jossa valmennuspäällikön johdolla käydään läpi yhteisiä asioita joukkueen perustamiseen liittyen. Perustamiskokous järjestetään Paloaukean koululla.

Lisätietoja joukkueesta sekä ilmoittautuminen onnistuu Yllätyksen sivuilla täällä.

Aurinkoista viikon jatkoa!

Seikkailulla Koirien Kalevalassa

              Kuva: Joensuun kaupunginteatteri. Koirien Kalevala 2016. 

Salama Visual/Johanna Kokkola.

Pääsin vappuaattona mukaan Koirien Kalevalan ensi-iltaan Joensuun kaupunginteatteriin.  Teatterin suuri näyttämö vaikutti olevan suurimmaksi osaksi täynnä, ja tunnelma ennen esitystä jo siksikin mukavan jännittynyt. Lapsia oli paikalla paljon niin kuin asiaan kuuluu, onhan kyseessä lastenkirjaan tehty musiikkinäytelmä, jonka ensisijainen kohderyhmä lienevät lapset. Lapset kuitenkin harvemmin menevät itsekseen teatteriin, joten lastenteatterin tekijöiden täytyisi osata koskettaa yhtä aikaa sekä lapsia että aikuisia.                

Tätä tarinaa oli kertomassa  yhdeksän teatterin vakikaartiin kuuluvaa näyttelijää sekä neljä tanssin opiskelijaa. Ohjauksen ja sovituksen oli tehnyt vierailijana Aleksis Meaney, koreografian Ari Numminen ja musiikin Petri Tiainen. Lavastussuunnittelusta vastasi Iris Routa ja pukusuunnittelusta Katri Tuukkanen.

Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala* on ilmestynyt vuonna 2002. Kirja on huumorilla maustettu mukaelma Lönnrotin 1800-luvun alkupuolella kokoamasta kansalliseepoksestamme. Kirja on saatavilla äänikirjana* sekä Suomalaiset tarinat* -yhteispainoksena Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjan kanssa. 

    Kuva: Joensuun kaupunginteatteri. Koirien Kalevala 2016. Salama Visual/Johanna Kokkola.

Näin tarinan juonta esitellään kaupunginteatterin sivuilla:

”Kalevalan mailla asuu villi ja vapaa koirien heimo, sen naapurina pimeässä Pohjolassa hurjat ja häijyt sudet. Näiden kiivaitten kahinoitsijoiden välissä asustelee pieni mutta sitkeä kissajoukko. Kalevalaisessa maailmassa on paljon taikuutta, ja heimoilla suuret tietäjänsä ja velhonsa, jotka tuntevat taiat ja loitsut. Vanha Väinämöinen on koiraheimon suurin tietäjä, loitsujen laulaja ja mahtikoira ja Ilmarinen koirien suvun suurin seppä ja Sammontakoja. Susien heimoa johtaa Louhi, pelottava pohjoisen noita. Louhella on kaunis tyttö, Pohjolan tytär, jota koirat ja kissat kilvan käyvät kosimassa. Kissojen heimon omapäisenä seikkailijana ja karjapaimenena nähdään lieto Lemminkäinen.”.


Kun näytelmä oli katsottu ja koettu, astelimme ulos kaupungin aurinkoiseen vappuaaton hulinaan iloisin ja tyytyväisin mielin. Koirien Kalevala onnistui upeasti haasteessaan puhutella sekä lapsia että aikuisia. Esitys oli hauska, koskettava ja kaikin puolin hieno kokonaisuus. Näyttelijät ja tanssijat osasivat kertoa tarinan koukuttavasti alusta loppuun asti. Tuntiin ja varttiin (ilman väliaikaa) mahtui naurunpurskahduksia, jännitystä, surua ja iloa. Myös näytelmän lavasteet ja puvustus ihastuttavat.

 Kuva: Joensuun kaupunginteatteri. Koirien Kalevala 2016. Salama Visual/Johanna Kokkola.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Koirien Kalevalaan. Ihan pienimmille alle 6-vuotiaille esitystä ei suositella varmaankin yhtäjaksoisen pitkähkön kestonsa ja muutaman aika jännän kohtauksensa takia. Toisaalta kiva, että tätä näytelmää voi hyvin tulla katsomaan vielä yli 10-vuotiaan lapsen tai nuoren kanssa. Välillä kun tuntuu, että suurin piirtein 11-17-vuotiaille ei oikein ole tarjolla mitään heitä kiinnostavaa teatteria. Tämä ihan pienenä vinkkinä sinne teatterin suuntaan…

*Tähdellä merkityt kaupallisia linkkejä

(Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 2.5.2016)

Uutisia lapsille, jotka haluavat tietää

Tänään loikkaamme virtuaalisesti Pohjois-Karjalasta pääkaupunkiin. Oletteko kuulleet, että Helsingin Sanomat on jo jonkin aikaa julkaissut omia uutisia lapsille? Uutissivu julkaistaan joka perjantain lehdessä ja lisäksi netissä täällä.

Vaikka uutiset painottuvat osittain pääkaupunkiseudulle, haluamme vinkata nämä sivut, koska vastaavia ei ainakaan vielä löydy Pohjois-Karjalasta. Ja tokihan suurin osa uutisista ovat valtakunnallisia tai kansainvälisiä. Lasten uutisissa on myös muun muassa haastatteluja, reseptejä, viikon kysymys ja paljon muuta. Kivoja juttuja ovat muun muassa lasten tiedekysymykset ja vastaukset niihin sekä ulkomailta uutisia toisille lapsille lähettävät kirjeenvaihtajat.

Uutiset kiinnostavat monia lapsia. Lasten uutiset ovat hyvä tilaisuus saada helpotusta tiedonjanoon, koska jutut eivät ole liian vaikeaselkoisia ja aiheet on rajattu lapsia kiinnostaviksi ja lapsille sopiviksi.

Toivottavasti hyvien uutisten päivää ja tapaamisiin!

(Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 6.5.2016)

Pauliina Lerche ja Mimmit valloittavat maailmaa

Rääkkylästä kotoisin olevan muusikon ja kahden koululaisen äidin menestyksen salaisuus on sekoitus lahjakkuutta, kovaa työtä, sitkeyttä ja onnea.

Pauliina Lerchen työpaikka ei ole ihan tavallisimmasta päästä, sillä yrittäjän ja freelance-muusikon päätyönä on lastenmusiikkiyhtye Mimmit.  Haastatteluntekohetkellä Pauliina on äskettäin palannut Etelä-Ranskan Cannesista markkinoimasta yhtyettään. Miten reissu meni?

-Hyvä reissu oli, mutta lopullinen tulos selviää vasta myöhemmin. Paljon lupaavia juttuja on ilmassa ja vähän jännityksessä eletään. Kilpailu on kovaa ja asiat etenevät hitaasti, Pauliina vastaa hieman salaperäisesti. Markkinointikuvioihin liittyy, että osaa suunnitteilla olevista projekteista ei voi vielä paljastaa.

Kymmenen vuotta sitten lastenmusiikkiyhtyeenä perustettu Mimmit on oikeastaan enemmän kuin yhtye. Musiikin ympärille on syntynyt myös animaatioita, kirjoja, sisustustuotteita sekä oma muskari, joka tunnetaan maailmalla Mimmit Music School -nimellä. Kaikki alkoi näin:

-Olin saanut 2000-luvulla julkaistuista soololevyistäni palautetta, että monet lapset tykkäävät kuunnella niitä. Kuuntelijat pyysivät minua tekemään musiikkia lapsille. Ajatus jäi vähäksi aikaa hautumaan, kunnes äänitimme ensimmäiset kappaleet vuonna 2006. Mukaan pyysin siskoni Hannamari Luukkasen. Mimmien piti olla vain tilapäinen kokeilu, mutta sillä tiellä ollaan edelleen!

Ennen Mimmejä Pauliina ehti kuitenkin harrastaa, opiskella ja tehdä musiikkia jo kauan.

Värttinä määritti lapsuutta
Pauliina Lerche aloitti viulutunnit neljävuotiaana ensin yksityisellä musiikinopettajalla ja myöhemmin musiikkiopistossa. Elämä pienessä Rääkkylän kunnassa oli idyllistä. Musiikin lisäksi Pauliina harrasti myös kuvataidetta ja ratsastusta.

Liittyminen Värttinään yhdeksänvuotiaana alkoi ohjata tulevaisuuden suuntaa.
-Olin Värttinässä mukana kuuden vuoden ajan. Värttinällä oli iso vaikutus lapsuuteeni, koska sen toiminta oli jo aika ammattimaista. Kiersimme keikoilla ympäri Suomea ja myös ulkomailla. Yläasteikäisenä minulle oli jo selvää, että haluan tehdä musiikkia myös ammatikseni. Suurin haaveeni oli päästä Sibelius-Akatemiaan!

Sibelius-Akatemiaan Pauliina myös pääsi käytyään ensin musiikkilukion Kuopiossa. Sen jälkeen uraan on mahtunut paljon. Omien levyjensä lisäksi hän on tehnyt yhteistyötä muun muassa Vesa-Matti Loirin, Pave Maijasen ja Hectorin ja kanssa. Tunnetuimpia yhtyeitä on ollut Värttinän jälkeen Burlakat.

Pauliinaa hiukan naurattaa kysymys menestyksen salaisuudesta.
-Lahjakkuutta täytyy varmaan olla jonkin verran, mutta sen lisäksi on tehtävä paljon töitä ja oltava periksiantamaton. Minä esimerkiksi haaveilen vuosia Mimmit-animaatioista, mutta joka paikasta tuli vastaukseksi ei. Laiva kääntyi vasta kun ensin oli vuosia lyöty päätä seinään! Toisaalta nyt voisi olla vielä vaikeampaa päästä eteenpäin, joten ehkä olimme liikkeellä oikeaan aikaan. Varmaan menestykseen tarvitaan myös vähän onnea ja oikeita kontakteja.

Juhlavuosi ja sen jälkeen
Pauliina Lerchen vuodet Mimmien parissa ovat vierineet niin vauhdilla, että ensi vuonna yhtye täyttää kymmenen vuotta. Minkälainen on tyypillinen työpäiväsi Mimmien parissa?
-Välillä töitä on ihan järjettömän paljon ja välillä vähemmän, ja työnkuva on tosi vaihteleva. Paljon on toimistotyötä kotikoneella, mutta teen myös koko ajan luovaa työtä eli sävellän ja kirjoitan. Paljon on myös laulujen ja kappaleiden harjoittelua erityisesti ennen uuden levyn tekoa, kiertueita tai kuvauksia. Keikat ovat työn suola.

Lapsiyleisö antaa ja pyytää paljon, joka kerta on annettava ihan kaikkensa. Keikkojen jälkeen Mimmit jäävät vielä yhteiskuviin ja jakamaan nimmareita faneillensa. Lapset tuovat siskoksille myös omia piirustuksiaan ja muita pieniä lahjoja, joista Pauliina on säilyttänyt jokaisen. Keikat painottuvat viikonloppuihin, mutta ovat päiväsaikaan. Tämä on helpottanut työn ja perheen arjen yhdistämistä etenkin kuin omat lapset olivat vielä pieniä.

Ensi vuosi on Mimmien juhlavuosi ja siihen liittyy paljon tapahtumia ja uusia tuulia. Mitä on luvassa sen jälkeen, kun juhlat on juhlittu?
-Olen juuri nyt tosi onnellinen, koska olen saanut Mimmien kautta toteuttaa itseäni musiikin lisäksi niin monella tavalla. Olen päässyt kirjoittamaan, olemaan mukana animaatioiden tekemisessä ja seuraamassa tekstiilisuunniteluakin. Tällä hetkellä suurin haaveeni on viedä Mimmien muskaria ja sen mukana suomalaista pedagogista osaamista ja kulttuuria maailmalle. Haluan jatkaa Mimmeissä vaikka eläkeikään asti.Vanhana voisin olla sitten vaikka Mimmien mummo!

Kaikki kuvat ovat Mimmien kotisivujen galleriasta. Pauliina on siskoksista tummahiuksinen ja Hannamari vaalea.

Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 9.5.2016.

Tuunaa mokkapalat turnauskioskiin!

Löytyykö teidän perheestänne jonkun lajin junnu-urheilijoita? Futista, pesistä, kiekkoa? Lapsen urheiluharrastus tietää äideille paljon pyykkiä, paljon kuskaamista ja säännöllisesti myös mokkapalojen paistamista!

 Kuva: Ari Harakka

Toki paljon muitakin elämyksiä kentän tai hallin reunalla, mutta se voisi olla sitten jo toisen jutun aihe.

Nyt ovat kesälajien turnauskierrokset pyörähtäneet käyntiin, joten äitien on korkea aika treenata mokkapalanleipomistaitonsa iskukuntoon. Näistä resepteistä on hyötyä, vaikka ei teillä urheiltaisikaan, koska melkein kaikki lapsethan joka tapauksessa tykkäävät mokkapaloista. Herkku on pienimpienkin synttäreiden varma hitti ja koulun myyjäisten kunkku.

Tällä kertaa tarjolla on perinteisen mokkapalan reseptin lisäksi kaksi tapaa tuunata ne uuteen uskoon. Yleisenä vinkkinä kaikkiin resepteihin on, että kuorrutusta kannattaa tehdä reilusti. Meidän perusohjeemme on vuoden 2001 Kotiruoka-kirjassa alun perin julkaistu ja voitte uskoa, että moneen kertaan testattu. Tämänkin reseptin kuorrutusannosta voi hyvin vähän reiluntaa herkkusuiden mieliksi.

PERINTEISET MOKKAPALAT

Pohja:
4 kananmunaa
3 dl sokeria
150 g voita tai margariinia
2 dl maitoa
2 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
3 rkl tummaa kaakaojauhetta
5 dl vehnäjauhoja

Kuorrutus:
4 dl tomusokeria (227 g)
2 rkl tummaa kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
50 g sulatettua voita
noin 4 rkl vahvaa kahvia

Koristeeksi:
nonparelleja

Tee näin:
Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää sulatettu rasva. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää seos taikinaan siivilän läpi vuorotellen maidon kanssa. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipannulle ja paista uunin keskitasossa 200 asteen lämmössä noin 15-20 minuuttia. Sekoita kuorrutuksen kuivat aineet kulhossa. Lisää rasva ja kuumaa kahvia vähitellen, kunnes saat sopivan notkean seoksen. Kaada kuorrutus lämpimän kakkulevyn päälle ja tasoittele veitsellä tai lastalla tasaiseksi. Ripottele pinnalle nonparelleja. Valmista tuli!

”TOFFEE-MOKKAPALAT”
Pienellä jipolla mokkapalat muuttuvat yllättävän paljon: Valmista ne muuten perinteisten mokkapalojen reseptillä, mutta vaihda tumma kaakao maitokaakaojauheeseen sekä pohjassa että kuorrutuksessa. Yllättäen mokkapaloista tulee varsin erimakuisia, lapset sanovat, että toffeisia. Sopii etenkin tosi makeasta tykkääville.

ROCKY ROAD -MOKKAPALAT
Yksi viime vuosien leivonnaishitti ovat olleet erilaiset Rocky road -suklaat ja -kakut. Kippaa valmiiden mokkapalojen päälle nonparellien sijaan tai sekaan 3 dl paloiteltuja tai pieniä vaahtokarkkeja, noin 1,5 dl suolapähkinöitä ja paketillinen suklaakeksien paloja. Hyvää on, kuten arvata saattaakin…

Nyt vaan sitten hihat heilumaan ja suosikkimokkapalat paistumaan! Hyvää viikon alkua kaikille!

Ps: Turnauskahvioihin, synttäreille ja myyjäisiin mokkapalat ja muut herkut kannattaa tehdä laktoosittomina.

(Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 16.5.2016)

Kevätretkellä Saarilan kotieläinpihassa

Liperin MLL:n perhekerhot retkeilivät Saarilan maatilamatkailutilalla Polvijärvellä. Mitä tuli vastaan?

 

”Tervetuloa Saarilaan! Kotieläinpiha ja kesäkioski on nyt avattu ja monilla meistä eläimistä on poikasia.”

Huippusuloinen varsa oli vasta kolmen viikon ikäinen, mutta ei arastellut rapsuttajia.

 

”Tuleeko sieltä lisää voikukkia vai tuhlaammeko molemmat vain aikaamme?”

”Vaikka Suomi hävisi eilen jääkiekon MM-finaalin, minä aion voittaa tänään tämän tuijotuskilpailun!”

Tämän kyltin takaa löytyy yksi lasten suosikkijutuista Saarilassa.

 

Tännehän voisi tulla uudestaankin! 

(Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 23.5.2016)

Isät bloggaavat äänensä kuuluviin

Reilut puoli vuotta sitten joensuulaiset isät Pasi Huttunen ja Topi Linjama päättivät, että blogimaailmassa tarvitaan lisää isän ääntä ja isänäkökulmaa.

Tästä päätöksestä syntyi tykätty Lapselliset miehet –blogi, jossa seitsemän eri puolilla Suomea asuvaa isää ja viikoittain vaihtuva vierailijaiskä kirjoittavat ajatuksiaan isänä elämisestä.

-En nyt ole ihan varma, kumpi meistä blogia ensin ehdotti. Minua kiinnosti isänäkökulma isyyttä käsittelevän graduni pohjalta. Topi taas on töissä Pelastakaa Lasten isätyöntekijänä, blogin vastaava toimittaja Pasi Huttunen muistelee.

Mukaan miehet pyysivät tuttavapiirinsä isiä, jotka lähestyvät isyyttä vähän eri näkökulmista elämäntilanteidensa ja töidensä vuoksi. Tärkeä kriteeri oli tietysti se, että osaa kirjoittaa tai valokuvata.

Kävijöiden kasvukäyrästä

Lapselliset miehet -sivustolla on käynyt vierailemassa jo reippaasti yli 80 000 kävijää. Heti alkuvaiheessa kävijämäärät pompsahtivat nopeaan kasvuun, ja lisää lukijoita toivat kevään mittaan bloggaaajien vierailut kahteen otteeseen Marja Hintikka live -ohjelmassa. Toki välillä kasvu on tasaantunutkin. Mikä teissä oikein kiinnostaa?

-Ehkä aikaisemmin ei näin määrätietoisesti ollut tuotu isän ääntä kuuluville. Äitiblogeilla on jo vahvat perinteet, mutta monet isäblogeista ovat jääneet aika lyhytikäisiksi. Meillä on laaja kirjoittajaporukka jakamassa vastuuta ja ideoita. Kysyntä oli olemassa, ja me vastasimme siihen oikeaan aikaan, Pasi Huttunen aprikoi.

Suosio on tuonut mukaan monta yllättävääkin yhteydenottoa. Yksi mieluisimmista oli, kun blogi aloitti yhteistyön Lapsen Maailma -lehden kanssa. Käytännössä yhteistyö tarkoittaa, että lehteä julkaiseva Lastensuojelun Keskusliitto maksaa kirjoittajille pientä palkkiota ja linkit löytyvät blogin ja lehden sivuilta puolin ja toisin.

Blogeja syntyy kuin sieniä sateella ja monet taitavat kadotakin yhtä nopeasti. Miten saadaan aikaan suosittu blogi ja sille nouseva kasvukäyrä?

-Jaahas. Kannattaa varmaan kirjoittaa laajasti kiinnostavasta aiheesta, josta ei ole aikaisemmin kirjoitettu. Tekstien ja kuvien laadun on oltava hyvä eikä ripaus onneakaan ole pahitteeksi.

Imetys puhuttaa isäblogissakin

Tarkkaa tietoa lukijoistaan bloggaajilla ei ole, mutta joukossa on joka tapauksessa hyvin erilaista porukkaa.

-Sen verran tiedän, että isien lisäksi blogia lukevat myös äidit. Lisäksi olemme saaneet palautetta blogissa vierailevilta isovanhemmilta ja sellaisiltakin lukijoilta, jotka vasta haaveilevat perheen perustamisesta.

Pasi Huttunen kertoo, että mitään tarkempaa suunnitelmaa tai tavoitetta miehillä ei ole blogin suhteen. Tarkoitus on jatkaa toistaiseksi ja tarttua blogin mukanaan tuomiin tilaisuuksiin. Yksi niistä on työn alla oleva kirja isyydestä. Sen kirjoittajina ovat Lapselliset miehet Huttunen ja Linjama sekä joensuulainen mediatyöläinen Janne Riiheläinen. Tuore tapaus on myös oma YouTube-kanava.

Mitkä aiheet ovat bloginne luetuimpia ja mistä tulee eniten kommentteja?

-Isäblogissakin esimerkiksi imetys on sellainen aihe, jonka mainitseminen helposti tuo kommentteja boksiin. Blogimme koti-isien vetävään ja vähän provosoivaan tyyliin kirjoitetut jutut tuntuvat kiinnostavan lukijoita. Ja ylipäätään kirjoittaminen tunteista, joihin lukija voi samaistua, vaikka nyt häpeästä. Se tuntuu kiinnostavan, kun isä puhuu tunteista.

Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 20.5.2016. 
Kuvat: Lapselliset miehet ja Pixabay.com.