Lasten kanssa Joensuun perhospuutarha Botaniassa

Joensuun kasvitieteellinen puutarha ja trooppinen perhospuutarha Botania Linnunlahdella on mahtava retkikohde koko perheelle.

(Retkemme on tehty ja juttu on julkaistu alun perin 11.6.2017. Tätä nykyä perhospuutarha on muutautunut ja uudistunut hienoksi tapahtumapuutarhaksi, johon voit tutustua täällä.)

Tunnelma eri maailmankolkkien kasvien keskellä on niin eksoottinen ja erilainen kuin puutarhan ulkopuolella, että voisipa sanoa puutarhan tarjoavan pikkurahalla ulkomaanmatkan. Ilman stressaavaa lentokentän hulinaa ja aikaeroa… No, ainakin jos käyttää vähän mielikuvitusta.

Mitä kaikkea Botaniassa sitten löytyy? Neljä kokoelmakasvinhuonetta edustavat neljää suurilmastoa tropiikkia, kesä- ja talvisateiden aluetta sekä aavikkoa. Yhteensä puutarhassa on edustettuna noin 600 kasvilajia. Lasten kanssa on kivaa bongailla sieltä tuttuja kasveja kuten mandariini, kardemumma tai kahvi. Botaniassa on myös yli 600 kasvin ulkopuutarha sekä vaihtuvia näyttelyitä.

  

 Lasten suurin suosikki Botaniassa taitaa olla tropiikkiosaston kultatöyhtökakadu Juuso. Lapsista on vain niin hauskaa katsella papukaijan touhuja ja koettaa houkutella sitä juttelemaan. Tällä kertaa onnistuimme saamaan Juusolta kaksi kommenttia. Ne olivat ”terve” ja ”terve, Juuso”. Juuso on puutarhan aukioloaikana turvallisesti häkissään, mutta vapaana Botaniassa lentelee suuria ja kauniita trooppisia perhosia. Ne olivat lapsista vähän jännittäviä, mutta ehkä siksi juuri kiinnostavia.

Botaniasta löytyy myös kahvio, jossa hienoista posliinikupeista juodut kahvit ja syödyt jätskit kruunasivat vierailun. Matkamuistomyymälässä on myynnissä muun muassa mukavia luontaiheisia pelejä ja julisteita sekä pehmopapukaijoja. Botanian etukäteen varattavia ja erikseen maksettavia palveluja ovat muun muassa opastetut kierrokset tai yksityiset juhlat. 

Meille jäi tosi mukava muisto ”lähilomastamme tropiikkiin” ja aiomme mennä Botaniaan kesän aikana vielä uudestaankin. 

 

Joko te olette käyneet Botaniassa?

 

”Elämää ei tarvitse silotella neuvolaan tullessa”

Pohjois-Karjalan vuoden terveydenhoitajaksi valittu Anne Martikainen on neljän lapsen äiti, joka tekee unelmatyötään Lehmon äitiys- ja lastenneuvolassa.

(Julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 26.12.2016)

-Tunnustusta en ollut osannut edes uneksia omalle kohdalle ja olen siitä nöyrän kiitollinen. Erityisesti minua lämmitti valinta tehdystä arkisesta työstä ja sen huomioinnista. Lukuisten asiakkaiden lämpimät sanat valinnan suhteen saivat silmäkulmankin vähän kostumaan, Anne kertoilee.
Joensuusta kotoisin oleva palkittu ja pidetty terveydenhoitaja päätti jo varhain nuoruusiässä hakeutuvansa alalle.
-Lapsuudestani minulle jäi mieleen hyvänä terveydenhoitajan mallina aina lämpimästi lapset kohdannut kouluterkkari ensimmäisestä koulustani. Omaa sydäntäni lähinnä on kuitenkin koko ajan ollut työ lasten- ja äitiysneuvolassa.
Tervetuloa tämän jutun matkaan tutustumaan Annen arkeen neuvolassa ja vähän kotonakin. Luvassa on myös hänen viisaita ajatuksiaan arjesta nauttimisesta ja arjessa jaksamisesta pienten ja miksei vähän suurempienkin lasten vanhemmille.

”Kaikki elämänvaiheet kestävät aikansa”
-Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi neljä upeaa lasta, joista vanhin on jo muuttanut omilleen. Iloa ja jaksamista ammennan perheeni lisäksi monipuolisesta liikunnasta ja ulkoilusta, johon osallistuu usein myös perheemme koira.
Anne Martikainen kertoi monissa elämänsä vaiheessa ajatelleensa, että elää elämänsä parasta aikaa juuri nyt. Ja niin nytkin, 43-vuotiaana:
– Omien lasten hieman kasvettua on ollut hienoa havaita, että elämään voi löytyä aina uusia valloituksia. Kerran vuodessa olen päässyt viikon vaellukselle tärkeiden ystävien kanssa Ruotsin tai Norjan suurtuntureille kaikki tarvittava rinkkaan pakattuna. Se on hyvä vastapaino ihmissuhdetyölle terveydenhoitajana. Lisäksi olen tyttärieni kanssa toiminut monikulttuurisessa perheteatteriryhmässä.
Pikkulapsivaiheen tiivis elämänrytmi, jossa saattoi vain haaveilla hikilenkeistä tai tavallista pidemmistä aamu-unista, on Annella kuitenkin vielä tuoreessa muistissa:
– Kaikki elämänvaiheet kestävät aikansa ja siitä yritän muistutella sekä itseäni että asiakkaitani neuvolassa.
Vakituinen työ Lehmon neuvolassa on kuulunut Annen elämään jo 13 vuotta, mutta hänelle ovat tuttuja monien asiakkaidenkin arkea koskettavat kokemukset tulevaisuuden epävarmuudesta:
-Valmistumisen jälkeen vuonna 1995 pääsin onneksi nopeasti työhön äitiysneuvolaan ja sen jälkeen tein lisää opintoja äitiyshuollosta, terveyskasvatuksesta ja hoitotieteestä. Ensimmäisten lasten synnyttyä 90-luvun lopun lama-Suomeen tein töitä Joensuun kaupungin neuvoloissa. Elelimme pätkätöiden arkea.

”Kenenkään ei tarvitse olla keskiarvo!” Anne Martikainen kehuu Lehmon neuvolaa työyhteisöksi, jossa on hyvä toisten tuella päästä parhaimpaansa. Yhteinen arvo on asiakaskeskeisyys.
– Raskausaikana alkaneet hoitosuhteet jatkuvat luontevasti pikkuisten synnyttyä maailmaan. Parhaimmillaan yhteistä matkaa yhden lapsen elämässä kertyy seitsemisen vuotta. Asiakasperheet tuovat sisällön työhön, heitä varten jaksaa kammeta aamuisin töihin.
Annen perustyöpäivä alkaa kahdeksalta ja siihen sisältyy eri-ikäisten lasten tarkastuksia ja raskaana olevien terveystarkastuksia.
– Päivät ovat vaihtelevia. Puolen päivän tienoilla pidän puhelintuntia. Lisäksi työhöni kuuluu moniammatillista yhteistyötä muun muassa varhaiskasvatuksen ja sosiaalipuolen työntekijöiden kanssa. Tämän vuoden syksyllä sain taas myös mahdollisuuden ohjata suljettua vanhempainryhmää, jossa samat vanhemmat kokoontuvat keskustelemaan vanhemmuuteen ja lapseen liittyvistä asioista. Näitä ryhmiä on ollut nyt muutaman vuoden aikana yhteensä neljä.
Joillekin vanhemmista saattaa neuvola olla joskus jännittäväkin paikka. Kasvaako vauvani käyrällä tai läpäiseekö leikki-ikäinen testit? Anne Martikainen toivoo, että vanhemmat tulisivat neuvolaan avoimin ja rohkein mielin. Neuvola ei ole yksipuolisen tiedon antamisen vaan yhdessä pohtimisen paikka. Kokenut terveydenhoitaja ymmärtää, että jokainen on herkillä tilanteessa, jossa oman lapsen kehitystä arvioidaan.
– Neuvolaan kehitetyt seulat ja käyrät ovat vain apuväline, joiden avulla normaalia kasvua ja kehitystä voi seurata. Parhaimmillaan niiden avulla voidaan havahtua, jos lapsi tarvitsee tukea tai hoitoa. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla keskiarvo! Olemme ja saamme olla kaikki yksilöitä, lapset, vanhemmat ja me hoitajatkin.

”Tervetuloa neuvolaan”
Työssään Anne Martikainen kohtaa monenlaisia perheitä monenlaisissa tilanteissa. Kenenkään elämä ei voi olla aina helppoa. Vanhemmuuteen kuuluu iloa ja ylpeyttä, mutta välillä huolta ja väsymystäkin.
– Perheiden raskaat kokemukset koskettavat toki myös työntekijää enkä toivo lasten ja vanhempien huoleen ja hätään turtuvani. Tehtävänäni on löytää pieniä keinoja, joilla lapsen tai vanhemman elämää voi helpottaa, ja tarvittaessa ohjata perhettä eteenpäin. Olipa kyse oppisen pulmista, sairauksista, väsymisestä tai sosiaalisista ongelmista.
Anne kertoo sanovansa usein asiakkailleen, että neuvolaan saa tulla arjen keskeltä juuri sellaisena kuin tilanne sillä hetkellä on. Elämää ei tarvitse silotella täydelliseksi neuvolaan tulleessaan. Parhaimmillaan opitaan yhdessä:
-Ihmisten kohtaamiseen ei voi kyllästyä ja jokainen perhe tuo oman tarinansa mukanaan. Työni on opettanut huomaamaan sen, että on monenlaisia tapoja tehdä asioita hyvin ja oikein lasten kanssa. Välillä saa ihmetellä yhdessä perheiden kanssa, miten kannattaisi asioissa toimia. Ja se koskee sekä vanhemmuutta että asiantuntijuutta.
Anne Martikainen kokee, että työ on muuttunut vuosien varrella ja näin kuuluukin olla. Isät ovat viime vuosina tulleet entistä aktiivisemmin mukaan lastensa arkeen ja neuvolareissuille. Monet vanhemmat pohtivat tällä hetkellä paljon sekä lasten että omaa median käyttöään. Pohjois-Karjalan neuvoloihin muutoksen tuulia puhaltelee juuri nyt myös vuodenvaihteessa käynnistyvä SiunSote.
Moni asia on kuitenkin pysynyt ja pysyy ennallaan, ja siitä vuoden terveydenhoitaja haluaa meitä muistuttaa:
-On muistettava, että emme ole täydellisiä, mutta epätäydellisinä voimme olla riittävän hyviä vanhempia lapsillemme. Lapset kasvattavat meitä vähintään yhtä paljon kuin me luulemme kasvattavamme heitä. Yhteiset vuodet lapsen kanssa voivat saada meidät ihmettelemään maailmaa jälleen lapsen silmin. Vanhemmuus on meille annettu suuri etuoikeus.

Kuvat: Annen kotialbumi & Pixabay.com.

”Minun isäni on sellainen, ettei se siivoa, vaikka osaa, paitsi jos äiti käskee”

Tämä kuusivuotiaan tytön mielipide isästä löytyy muutama kuukausi takaperin ilmestyneestä kirjasta Isän kirja – Kasvu vanhemmuuteen.  

(Julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 17.12.2017)

Kirjan toimittajista Topi Linjama on monille Joensuun seudun perheille tuttu nyt jo loppusuoralla olevasta Isämies elämässä -hankkeesta. Hankkeesta kertovan jutun löydät täältä. Pasi Huttunen on puolestaan joensuulainen toimittaja ja isätutkija, jonka haastattelun voit lukea myös blogista. Hän kirjoittaa Topin ja viiden muun isän kanssa säännöllisesti Lapselliset miehet -blogiin. Myös lapsellisista miehistä on kerrottu blogissa aiemmin. Janne Riiheläinen on viestintäalan ammattilainen ja isä niin ikään Joensuusta.

Kirja koostuu lasten ajatusten lisäksi erilaisten isien haastatteluista, Isätyypit -kategorioista ja isyyteen liittyvistä faktasivuista. Minä sain kirjan käsiini pian ilmestymisen jälkeen ja luin sen samana iltana, kannesta kanteen. Kirja on ajatuksia herättävä, mutta mukava ja nopea lukea. Suosittelen sitä isille, äideille ja isovanhemmillekin. Kaikille, joita aihe koskettaa ja kiinnostaa.

Kysytäänpä tekijöistä Topilta, miten tämä kirja sai alkunsa:

– Idea syntyi ehkä kolme vuotta sitten. Mietin silloin työssä sitä, miten miehiä voisi motivoida sitoutumaan vanhemmuuteen. Kokemuspuhe ja lapsen näkökulman esille nostaminen tuntuivat relevanteilta.

Topin mukaan kirja on suunnattu erityisesti niille miehille, joista on juuri tullut tai pian tulossa isä. Kirjassa on miesten kokemuspuhetta siitä, millaista on tulla isäksi ja olla isä. Aika paljon puhutaan myös oman lapsuuden miehistä.

– Tämän kirjan avulla saa osviittaa siitä, mitä miesten mielessä liikkuu vanhemmuuteen liittyen. Miehen näkökulma saattaa olla kiinnostava myös naisen kannalta.

Kirjan syntyprosessia Topi kuvailee demokraattiseksi yhteistyöksi, jossa jokaisella kolmella toimittajalla oli omat vahvuutensa. Entä tuliko vastaan yllätyksiä?

– Paljon tuli tietenkin mietittyä näitä vanhemmuuden asioita. Mitään isoja ylläreitä ei tullut, paitsi ehkä se, että kirja saatiin lopulta valmiiksi!

Kirjaa on saatavilla kirjastoista. Omaksi voit hankkia sen täältä.