”Elämää ei tarvitse silotella neuvolaan tullessa”

Pohjois-Karjalan vuoden terveydenhoitajaksi valittu Anne Martikainen on neljän lapsen äiti, joka tekee unelmatyötään Lehmon äitiys- ja lastenneuvolassa.

(Julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 26.12.2016)

-Tunnustusta en ollut osannut edes uneksia omalle kohdalle ja olen siitä nöyrän kiitollinen. Erityisesti minua lämmitti valinta tehdystä arkisesta työstä ja sen huomioinnista. Lukuisten asiakkaiden lämpimät sanat valinnan suhteen saivat silmäkulmankin vähän kostumaan, Anne kertoilee.
Joensuusta kotoisin oleva palkittu ja pidetty terveydenhoitaja päätti jo varhain nuoruusiässä hakeutuvansa alalle.
-Lapsuudestani minulle jäi mieleen hyvänä terveydenhoitajan mallina aina lämpimästi lapset kohdannut kouluterkkari ensimmäisestä koulustani. Omaa sydäntäni lähinnä on kuitenkin koko ajan ollut työ lasten- ja äitiysneuvolassa.
Tervetuloa tämän jutun matkaan tutustumaan Annen arkeen neuvolassa ja vähän kotonakin. Luvassa on myös hänen viisaita ajatuksiaan arjesta nauttimisesta ja arjessa jaksamisesta pienten ja miksei vähän suurempienkin lasten vanhemmille.

”Kaikki elämänvaiheet kestävät aikansa”
-Perheeseeni kuuluu mieheni lisäksi neljä upeaa lasta, joista vanhin on jo muuttanut omilleen. Iloa ja jaksamista ammennan perheeni lisäksi monipuolisesta liikunnasta ja ulkoilusta, johon osallistuu usein myös perheemme koira.
Anne Martikainen kertoi monissa elämänsä vaiheessa ajatelleensa, että elää elämänsä parasta aikaa juuri nyt. Ja niin nytkin, 43-vuotiaana:
– Omien lasten hieman kasvettua on ollut hienoa havaita, että elämään voi löytyä aina uusia valloituksia. Kerran vuodessa olen päässyt viikon vaellukselle tärkeiden ystävien kanssa Ruotsin tai Norjan suurtuntureille kaikki tarvittava rinkkaan pakattuna. Se on hyvä vastapaino ihmissuhdetyölle terveydenhoitajana. Lisäksi olen tyttärieni kanssa toiminut monikulttuurisessa perheteatteriryhmässä.
Pikkulapsivaiheen tiivis elämänrytmi, jossa saattoi vain haaveilla hikilenkeistä tai tavallista pidemmistä aamu-unista, on Annella kuitenkin vielä tuoreessa muistissa:
– Kaikki elämänvaiheet kestävät aikansa ja siitä yritän muistutella sekä itseäni että asiakkaitani neuvolassa.
Vakituinen työ Lehmon neuvolassa on kuulunut Annen elämään jo 13 vuotta, mutta hänelle ovat tuttuja monien asiakkaidenkin arkea koskettavat kokemukset tulevaisuuden epävarmuudesta:
-Valmistumisen jälkeen vuonna 1995 pääsin onneksi nopeasti työhön äitiysneuvolaan ja sen jälkeen tein lisää opintoja äitiyshuollosta, terveyskasvatuksesta ja hoitotieteestä. Ensimmäisten lasten synnyttyä 90-luvun lopun lama-Suomeen tein töitä Joensuun kaupungin neuvoloissa. Elelimme pätkätöiden arkea.

”Kenenkään ei tarvitse olla keskiarvo!” Anne Martikainen kehuu Lehmon neuvolaa työyhteisöksi, jossa on hyvä toisten tuella päästä parhaimpaansa. Yhteinen arvo on asiakaskeskeisyys.
– Raskausaikana alkaneet hoitosuhteet jatkuvat luontevasti pikkuisten synnyttyä maailmaan. Parhaimmillaan yhteistä matkaa yhden lapsen elämässä kertyy seitsemisen vuotta. Asiakasperheet tuovat sisällön työhön, heitä varten jaksaa kammeta aamuisin töihin.
Annen perustyöpäivä alkaa kahdeksalta ja siihen sisältyy eri-ikäisten lasten tarkastuksia ja raskaana olevien terveystarkastuksia.
– Päivät ovat vaihtelevia. Puolen päivän tienoilla pidän puhelintuntia. Lisäksi työhöni kuuluu moniammatillista yhteistyötä muun muassa varhaiskasvatuksen ja sosiaalipuolen työntekijöiden kanssa. Tämän vuoden syksyllä sain taas myös mahdollisuuden ohjata suljettua vanhempainryhmää, jossa samat vanhemmat kokoontuvat keskustelemaan vanhemmuuteen ja lapseen liittyvistä asioista. Näitä ryhmiä on ollut nyt muutaman vuoden aikana yhteensä neljä.
Joillekin vanhemmista saattaa neuvola olla joskus jännittäväkin paikka. Kasvaako vauvani käyrällä tai läpäiseekö leikki-ikäinen testit? Anne Martikainen toivoo, että vanhemmat tulisivat neuvolaan avoimin ja rohkein mielin. Neuvola ei ole yksipuolisen tiedon antamisen vaan yhdessä pohtimisen paikka. Kokenut terveydenhoitaja ymmärtää, että jokainen on herkillä tilanteessa, jossa oman lapsen kehitystä arvioidaan.
– Neuvolaan kehitetyt seulat ja käyrät ovat vain apuväline, joiden avulla normaalia kasvua ja kehitystä voi seurata. Parhaimmillaan niiden avulla voidaan havahtua, jos lapsi tarvitsee tukea tai hoitoa. Kenenkään ei kuitenkaan tarvitse olla keskiarvo! Olemme ja saamme olla kaikki yksilöitä, lapset, vanhemmat ja me hoitajatkin.

”Tervetuloa neuvolaan”
Työssään Anne Martikainen kohtaa monenlaisia perheitä monenlaisissa tilanteissa. Kenenkään elämä ei voi olla aina helppoa. Vanhemmuuteen kuuluu iloa ja ylpeyttä, mutta välillä huolta ja väsymystäkin.
– Perheiden raskaat kokemukset koskettavat toki myös työntekijää enkä toivo lasten ja vanhempien huoleen ja hätään turtuvani. Tehtävänäni on löytää pieniä keinoja, joilla lapsen tai vanhemman elämää voi helpottaa, ja tarvittaessa ohjata perhettä eteenpäin. Olipa kyse oppisen pulmista, sairauksista, väsymisestä tai sosiaalisista ongelmista.
Anne kertoo sanovansa usein asiakkailleen, että neuvolaan saa tulla arjen keskeltä juuri sellaisena kuin tilanne sillä hetkellä on. Elämää ei tarvitse silotella täydelliseksi neuvolaan tulleessaan. Parhaimmillaan opitaan yhdessä:
-Ihmisten kohtaamiseen ei voi kyllästyä ja jokainen perhe tuo oman tarinansa mukanaan. Työni on opettanut huomaamaan sen, että on monenlaisia tapoja tehdä asioita hyvin ja oikein lasten kanssa. Välillä saa ihmetellä yhdessä perheiden kanssa, miten kannattaisi asioissa toimia. Ja se koskee sekä vanhemmuutta että asiantuntijuutta.
Anne Martikainen kokee, että työ on muuttunut vuosien varrella ja näin kuuluukin olla. Isät ovat viime vuosina tulleet entistä aktiivisemmin mukaan lastensa arkeen ja neuvolareissuille. Monet vanhemmat pohtivat tällä hetkellä paljon sekä lasten että omaa median käyttöään. Pohjois-Karjalan neuvoloihin muutoksen tuulia puhaltelee juuri nyt myös vuodenvaihteessa käynnistyvä SiunSote.
Moni asia on kuitenkin pysynyt ja pysyy ennallaan, ja siitä vuoden terveydenhoitaja haluaa meitä muistuttaa:
-On muistettava, että emme ole täydellisiä, mutta epätäydellisinä voimme olla riittävän hyviä vanhempia lapsillemme. Lapset kasvattavat meitä vähintään yhtä paljon kuin me luulemme kasvattavamme heitä. Yhteiset vuodet lapsen kanssa voivat saada meidät ihmettelemään maailmaa jälleen lapsen silmin. Vanhemmuus on meille annettu suuri etuoikeus.

Kuvat: Annen kotialbumi & Pixabay.com.

”Minun isäni on sellainen, ettei se siivoa, vaikka osaa, paitsi jos äiti käskee”

Tämä kuusivuotiaan tytön mielipide isästä löytyy muutama kuukausi takaperin ilmestyneestä kirjasta Isän kirja – Kasvu vanhemmuuteen.  

(Julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 17.12.2017)

Kirjan toimittajista Topi Linjama on monille Joensuun seudun perheille tuttu nyt jo loppusuoralla olevasta Isämies elämässä -hankkeesta. Hankkeesta kertovan jutun löydät täältä. Pasi Huttunen on puolestaan joensuulainen toimittaja ja isätutkija, jonka haastattelun voit lukea myös blogista. Hän kirjoittaa Topin ja viiden muun isän kanssa säännöllisesti Lapselliset miehet -blogiin. Myös lapsellisista miehistä on kerrottu blogissa aiemmin. Janne Riiheläinen on viestintäalan ammattilainen ja isä niin ikään Joensuusta.

Kirja koostuu lasten ajatusten lisäksi erilaisten isien haastatteluista, Isätyypit -kategorioista ja isyyteen liittyvistä faktasivuista. Minä sain kirjan käsiini pian ilmestymisen jälkeen ja luin sen samana iltana, kannesta kanteen. Kirja on ajatuksia herättävä, mutta mukava ja nopea lukea. Suosittelen sitä isille, äideille ja isovanhemmillekin. Kaikille, joita aihe koskettaa ja kiinnostaa.

Kysytäänpä tekijöistä Topilta, miten tämä kirja sai alkunsa:

– Idea syntyi ehkä kolme vuotta sitten. Mietin silloin työssä sitä, miten miehiä voisi motivoida sitoutumaan vanhemmuuteen. Kokemuspuhe ja lapsen näkökulman esille nostaminen tuntuivat relevanteilta.

Topin mukaan kirja on suunnattu erityisesti niille miehille, joista on juuri tullut tai pian tulossa isä. Kirjassa on miesten kokemuspuhetta siitä, millaista on tulla isäksi ja olla isä. Aika paljon puhutaan myös oman lapsuuden miehistä.

– Tämän kirjan avulla saa osviittaa siitä, mitä miesten mielessä liikkuu vanhemmuuteen liittyen. Miehen näkökulma saattaa olla kiinnostava myös naisen kannalta.

Kirjan syntyprosessia Topi kuvailee demokraattiseksi yhteistyöksi, jossa jokaisella kolmella toimittajalla oli omat vahvuutensa. Entä tuliko vastaan yllätyksiä?

– Paljon tuli tietenkin mietittyä näitä vanhemmuuden asioita. Mitään isoja ylläreitä ei tullut, paitsi ehkä se, että kirja saatiin lopulta valmiiksi!

Kirjaa on saatavilla kirjastoista. Omaksi voit hankkia sen täältä. 

Äiti ja yrittäjä Iita Kaarto

Kaarto Kids & Lifestyle on ilahduttanut viime vuoden elokuusta alkaen kauniita, ekologisia ja eettisesti tuotettuja vaatteita arvostavia vanhempia Joensuun Iso Myyssä. Nyt on aika tutustua naiseen yrityksen takana.

(Juttu on alun perin julkaistu 7.2.2018. Tällä hetkellä Kaartolla ei ole kivijalkaliikettä. Ajankohtaiset uutiset yrityksestä löydät Kaarto Kids & Lifestylen Facebook-sivuilta.) 

Kertoisitko vähän itsestäsi?

Olen Iita Kaarto, 33-vuotias kolmen lapsen äiti ja naimisissa. Meillä on myös kaksi koiraa. Olen syntynyt Juankoskella, jossa lapsuuteni ja nuoruuteni rakkain harrastus oli kilpaurheilu. Yleisurheilusta minulla on nuoruudesta pari SM-mitaliakin. Lukion jälkeen olin pari vuotta työelämässä, kunnes päädyin Joensuuhun ammattikorkeakouluun opiskelemaan liiketaloutta, jossa suuntauduin markkinointiin ja yrittäjyyteen.  
Miten elämäsi muuttui opiskelujesi loppuvaiheessa?
Opiskelujen loppumetreillä 24-vuotiaana sain ensimmäisen lapsemme. Syntymän jälkeen hänellä todettiin Downin oireyhtymä. Lapsi meni kaiken muun edelle. Jäin hoitamaan lastemme kotiin ja opinnäytetyö jäi tekemättä.  Arkeemme tulivat mukaan lapsemme terapiat, tutkimukset sekä uusien kommunikointimenetelmien kuten kuvien ja viittomien opettelu. Esikoisemme ollessa parivuotias syntyi perheeseemme toinen lapsi ja siitä kolmen vuoden päästä syntyi kolmas lapsemme. Minulle oli itsestäänselvyys, että haluan hoitaa lapsemme kotona ja päivääkään tätä päätöstä en ole katunut. Ne olivat elämäni tärkeimmät vuodet ja tietynlaisella haikeudella niitä vieläkin muistelen. 
Olit kotona lasten kanssa kahdeksan vuotta. Miten päädyit yrittäjäksi?
Suunnitelmat yrittäjyydestä olivat seuranneet minua jo opiskeluajoista lähtien. Nuorimman lapsemme ollessa 3-vuotias päätin toteuttaa suunnitelmani. Halusin perustaa yrityksen, jossa voisin tehdä työkseni jotain, mikä todella tuntuisi omalta. Halusin perustaa yrityksen, jossa vallitsisi pehmeät arvot ja jonka avulla voisin tehdä maailmasta edes vähän oikeudenmukaisemman ja paremman. Nämä kaikki yhdistettynä syntyi Kaarto Kids & Lifestyle oy. Starttirahaa en saanut, mutta se ei pysäyttänyt minua, vaan päämäärätietoisesti etenin askel kerrallaan suunnitelmissani. Olen tullut siihen tulokseen, että ilman lapsiani ja kaikkia niitä kokemuksia, joita olen kokenut, ei minusta varmaan olisi ollut yrittäjäksi. Suoraan koulunpenkiltä minusta ei tähän olisi ollut.

Kerro lisää Kaartosta.
Kaarto on pieni kivijalkakauppa Joensuussa, Kauppakeskus Iso Myyn ensimmäisessä kerroksessa. Kaartossa on tällä hetkellä myynnissä noin 20 kotimaista brändiä. Valikoimasta löytyy enimmäkseen lastenvaatteita, mutta myös muun muassa naistenvaatteita, koruja, sisustustuotteita ja kankaita. Tuotteiden valinnassa eniten ohjaavat omat ja samalla yritykseni arvot, joita ovat eettisyys, ekologisuus ja suomalainen työ. Yritän löytää valikoimaan tuotteet, jotka ovat myös kestäviä ja kauniita.
Miten yrityksesi on otettu vastaan?
Yritykseni on otettu vastaan todella hyvin ja palaute asiakkailta on ollut ihanaa. Se auttaa jaksamaan, vaikka työtä on paljon. Olen saanut tutustua suureen määrään uusia ihmisiä, aivan huippuihin tyyppeihin, joihin en varmasti olisi tutustunut ilman tätä yritystä. Myös suurin osa kanssayrittäjistä ovat ottaneet minut ja yritykseni vastaan kannustavasti. Haluan itsekin olla tukemassa muita pienyrittäjiä ja tehdä paljon yhteistyötä. Ihana, kun voi toisten yrittäjien kanssa jakaa kokemuksia ja tukea toinen toista. 
Mikä yrittäjyydessä on parasta ja mikä raskainta?
Yrittäjyydessä parasta on se, että voi tehdä työtä, josta tykkää ja se tietynlainen vapaus toteuttaa itseään. Kun on tehnyt yrityksestä omannäköisensä, huomaa kuinka samanhenkisiä ihmisiä myös asiakkaat ovat. Se oli jopa yllätys itselleni. Vaikka olen yksinyrittäjä, tuntuu kuin en olisi hetkeäkään ollut yksin. 
Raskainta on varmasti suuri työnmäärä ja se, kun kaikesta pitää kuitenkin vastata yksin. Raskasta on myös se tietynlainen epävarmuus, mikä yrittämiseen liittyy. Välillä myös kuusipäiväinen työviikko tuntuu raskaalta ja se, kun ei ole toistaiseksi pystynyt olemaan lomalla, ei edes sairaslomalla. Yrittäjyyden lisäksi olen yhä myös esikoisemme omaishoitaja. 

Miten onnistuu kolmilapsisen perheen arjen pyörittäminen ja yrittäminen?
Toistaiseksi arki on sujunut ihan hyvin, koska mieheni on tukenut minua täysillä. Mieheni on palkkatyössä ja pystyy tarvittaessa jäämään kotiin, jos joku lapsistamme esimerkiksi sairastuu.  Myös isovanhemmat ja muut läheiset ovat olleet suurena apuna arjen pyörittämisessä. Ilman heidän apuaan ja tukeaan ei tämä olisi ollut mahdollista.
Olet toteuttanut haaveesi omasta yrityksestä. Mistä haaveilet nyt?
Toivon, että tämä yrittäjyys tuntuisi vielä pitkään yhtä hyvältä kuin se nyt tuntuu. Haaveissa olisi, että pystyisin koko ajan kehittämään yritystäni, palvelemaan asiakkaita koko ajan paremmin, lisäämään yrityksen tunnettuutta ja olisihan se hienoa, jos pystyisi myös joskus työllistämään muita. Toivoisin, että ehtisin avaamaan nettikaupan kivijalkakaupan rinnalle. 
Haluan kuitenkin elää hetki kerrallaan tehden sitä, mikä sillä hetkellä tuntuu hyvältä ja oikealta. Koskaan ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Jos elämä muuttuu suorittamiseksi, rämpimiseksi tai vaihtoehtoisesti vain mahdollisimman suuren liikevoiton tavoitteluksi, ei tämä yrittäminen ole minun juttuni. Haluan elää hyvää elämää, jossa tärkeintä on läheisten hyvinvointi ja tietenkin myös oma hyvinvointi. Haaveilen, että minulla olisi vielä enemmän yhteistä aikaa perheeni kanssa. Muutos kotiäidistä yrittäjäksi on ollut todella suuri ja vaatinut kyllä tietynlaista sopeutumista.  
Mitä muuta haluaisit vielä sanoa?
Haluan sanoa ensinnäkin kiitokset läheisilleni, että olette olleet tukenani, mutta myös kaikille asiakkailleni. Kiitos, että olette siinä. Ilman teitä tätä kauppaa ei olisi. Olen oikeasti etuoikeutettu, kun olen saanut tutustua niin moneen huipputyyppiin yritykseni kautta! Kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja tukijoille. Niin paljon on hyvää ympärilläni, josta olen kiitollinen, että vaikea edes yrittää pukea sanoiksi. Kiitos myös mahdollisuudesta osallistua tähän haastatteluun.

Kiitokset Iitalle haastattelusta ja jutun kuvista. Kaikkea hyvää yrityksen ja perheen tulevaisuuteen!

Elinan muutoksen vuodet

Muutama vuosi sitten Elina Suonmaa oli kiireinen yrittäjä, joka kävi kotona lähinnä vain nukkumassa. Sitten syntyi Adella.

(Alun perin julkaistu vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 11.1.2017)

 

Tapasin kolmekymppisen Elinan edellisen kerran puolitoista vuotta sitten. Lapsettomien vuosien jälkeen musiikkimaailmastakin tunnettu kosmetologiyrittäjä hehkui äitiyden onnea puolivuotias Adella sylissään. Elämä oli tyttären myötä mennyt suloisesti uusiksi ja yrittäjän arki vaihtunut kotiäitiyteen. Kauneuskeskus Cirra kuitenkin oli voimissaan, ja liperiläisen Elinan mielessä oli paljon suunnitelmia yrityksensä kehittämiseen.
Kun nyt tapaamme Joensuussa perheen uudessa kodissa, minua vastassa on kaksi uutista:
– Myin Cirran reilu kuukausi sitten ja syksyllä meille syntyy toinen lapsi, Elina paljastaa. Ennen kuin pääsemme tähän hetkeen tarkemmin, on paikallaan vähän peruutella. 

 
Yllätysvauva
Elina tapasi puolisonsa Ilarin 12 vuotta sitten. Peli oli harvinaisen selvä. Yhteen muutettiin melkein heti ja suhde sinetöitiin avioliitoksi jo vuoden kuluttua.
-Häiden jälkeen toivotimme tervetulleeksi vauvan, Elina kertoo.
Vuodet kuluivat, mutta vauvaa ei kuulunut. Pari päätti, että väkisin ei yritetä, eletään täysillä. Molemmat työskentelivät yrittäjinä, puoliso isommassa perheyrityksessä ja Elina omassa, pikkuhiljaa laajenevassa Cirrassa.
Vuosiin kuului ylämäkiä ja alamäkiä. Elina valittiin yleisön suosikiksi Karjalan Neito -kilpailussa, mutta joutui pian sen jälkeen vakavaan liikenneonnettomuuteen. Vuonna 2010 näki päivänvalon esikoislevy artistinimellä Weera.
-Suunnittelimme koko elämämme niin, että ollaan lapsettomia. Lapsettomuus antoi mahdollisuuden panostaa niin paljon yrityksen kasvattamiseen. Oli kivaa työllistää ja olla mukana kehittämässä kotiseutua Nuorkauppakamarin toiminnan kautta. Minulla oli myös oma hevonen, Elina kertoilee.
Sitten aivan yllättäen Elina huomasikin olevansa tuon tuosta huonovointinen. Rinnatkin tuntuivat kipeiltä ja hajuaisti toimi eri tavalla kuin aikaisemmin…
Positiivisen raskaustestin äärellä pari tunsi samaan aikaan sekä iloa että lievää kauhua. Onko meistä sittenkään tähän ja miten kaikki asiat tulevat järjestymään? Suunnittelemalla ja läheisten tuella kaikki sujui kuitenkin enemmän kuin hyvin, vaikka toki kauan kaivatun esikoisen odotusaikaan kuului myös huolta ja jännittämistä. 

 

Äiti ja tytär
Elina kertoo nyt kaksivuotiaan tyttärensä olevan erityisherkkä. Samoja piirteitä hän tunnistaa myös itsessään.
-Adellan kanssa olemiseen täytyy keskittyä täydet sata prosenttia niin asiat sujuvat. Myös hänen vireystilojensa tasaaminen vie aikaa vaikka tapahtumarikkaan päivän jälkeen kauan. Välillä nukahtaminen on ollut vaikeaa.
Samaan aikaan tytär pursuaa superenergiaa, rakastaa kirjoja ja nauttii musisoinnista.
-Lunta syö ja liukumäkeä laskee, pitäisi varmaan laittaa johonkin sirkuskouluun…
Vähän samanlainen lapsi Elina oli itsekin.
-Lapsi kasvaa nopeasti ja haluan ottaa ilon irti joka hetkestä, kun lapsi meille lopulta suotiin. Minusta tärkeintä on olla lapsen kanssa läsnä ja auttaa häntä saamaan omat hienot ominaisuutensa kukkaan.
Elinalle äitiys ei kuitenkaan ole pakonomaista suorittamista eikä väkisin väsyneenä sinnittelyä. Syy uusimpaan elämänmuutoksiin, yrityksestä luopumiseen, liittyy selän rikkoontumiseen. Sen takia Adella on päivät perhepäivähoitajalla ja Elina kotona sairaslomalla.
-Selkäkivut alkoivat puolitoista vuotta sitten. Minulla on nivelrikkoa, madaltumaa ja turvotusta nikamissa. On mahdollista, että taustalla on jotakin reumaattistakin. Selkävian takia en pystynyt enää itse työskentelemään yrityksessä enkä nostamaan lastakaan. Päätimme yhdessä miehen kanssa, että yrityksestä kannattaa luopua siinä vaiheessa kun se ottaa enemmän kuin antaa.
Selkärikon vuoksi Elina on joutunut laittamaan myös hevosensa vuokralle, ja rakas harrastus on jäänyt tauolle. Nyt Elina huolehtii hyvästä olostaan kävelemällä ja kotijumpalla. Myös gluteeniton ja maidoton ruokavalio on lisännyt hyvinvointia. Samaa ruokavaliota noudattaa myös tytär. 

”Ihanaa heittäytyä tyhjään” Muutokset Elinan ja perheen elämässä huipentuivat ensinnäkin siihen, että perhe löysi aikansa etsittyään isomman kodin Joensuusta vanhan kodin käytyä ahtaaksi. Kooltaan pienin, mutta merkitykseltään suurin ja suloisin uusi muutos kasvaa Elinan mahassa:
-Uusi raskaus oli ihan uutinen. Nyt osaan ottaa jo paljon rennommin kuin Adellaa odottaessani. Luotan, että siellä ne valmistuvat ilman stressaamistakin, Elina sanoo vatsaansa hipaisten.
Yritys on myyty ja kalenteri melkein tyhjä. Ei tosin ihan kokonaan:
-Olen mukana viime viikolla alkaneella The Voice of Finland -kaudella, lahjakas kaunotar paljastaa, mutta ei sitten sen enempää.
Vaikka yrityksestä luopumiseen liittyi haikeutta, tuntui myös ihanalta hypätä tyhjään. Oman perheen tarpeet ovat nyt elämässä etusijalla. Tähän niin kuin melkein kaikkeen muuhunkin Elina saa täyden tuen puolisoltaan, sillä parisuhde on vuosien jälkeen vahva ja vakaa.
-Se, että joku haluaa olla sun puoliso on lahja eikä pakkopaita. Silti ei elämän koko sisällöksi riitä se, että on jonkun vaimo. Meille on tärkeää, että meillä on sekä oma yksityinen elämä että perhe-elämä. Kunnioitamme toisiamme ja toistemme oikeutta omaan tilaan.
Elina jää vielä pohtimaan, että hyvää parisuhteeseen kuuluu toisen kuuntelu ja taito joustaa vuorotellen.
-Parisuhteella on tilaa kasvaa, jos on joskus valmis luopumaan jostakin omasta yhteisen hyvän vuoksi.
Vielä muutama vuosi sitten Elina kävi kotona vai nukkumassa, mutta nyt koti on tärkeintä maailmassa:
-Eilen just ihastelin niitä nukkumassa, ne on niin ihania, kun ne nukkuu. Sellaisina hetkinä tulee tosi kiitollinen ja iloinen olo. En mä kuitenkaan ajattele, että kaikki tulee aina itsestään selvästi olemaan näin hyvin. Yritän vähän valmistautua tulevaisuuteen ja elää hetkessä.

Kaikki kuvat: Elinan kotialbumi