Toimittaja ja bloggari Pasi Huttunen on tutkinut isyyttä vuosia. Teoriassa ja käytännössä.
(Juttu on julkaistu aluen perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 13.6.2016)
Joensuulaisen Pasi Huttusen, 35,
yhteiskuntapolitiikan opinnot olivat loppusuoralla ja gradun aihe
selvillä, kun tyttöystävällä oli asiaa:
-Vauvauutinen oli pieni yllätys, vaikka olinkin aina toivonut jonakin päivänä perustavani perheen, Pasi kertoilee.
Uutista seurasi yhteisen kodin perustaminen tyttöystävän eli nykyisen avopuolison kanssa sekä perheen kasvaminen kahdella lapsella muutaman vuoden välein. Edellä mainittujen lisäksi kodissa asuu myös kaksi kissaa. Tätä nykyä Pasi on töissä Uljas-lehdessä ja bloggaa isyydestä Lapselliset miehet –blogissa. Pojat ovat kasvaneet pieniksi koululaisiksi.
-Isäksi tuleminen muutti huolettoman opiskelijaelämän perheellisen miehen elämään. Omaa isän rooliani opetellessani vaihtui myös graduni aihe isyyden tutkimiseen.
Vallattoman isät?
Kuva: Huck Middeke |
Pasi Huttusen gradu ja tutkinto valmistuivat vaipanvaihdon ja päiväkotirumban keskellä. Gradun nimi Vallaton isä kaipaa vähän selitystä:
–Tutkimuksessani
selvisi, että isillä ei ole yhteiskunnassa tiukkaa roolia eikä paikkaa
samoin kuin äideillä. Yleisistä äitiyden normeista poikkeava äiti
leimataan helposti huonoksi äidiksi, mutta isät saavat valita roolinsa vapaammin.
Viimeisten vuosikymmenten aikana isän
rooli on ollut vahvassa murroksessa. Isä ei ole enää pelkkä
leiväntuoja, vaan nykyisät osallistuvat aikaisempia sukupolvia
aktiivisemmin myös lasten arkeen ja kotitöihin.
Minkälainen työnjako tutkijan omassa perheessä on?
-Meillä varmaan arjen sujuvuus on työnjaossa tärkeintä. Jako miesten ja naisten töihin on minusta ihan absurdi. Tuntuisi tosi hölmöltä olla tekemättä kotona jotakin sen takia, että se olisi jotenkin vain naisten työtä.
Vielä isien vallattomuuteen palataksemme, Pasi Huttunen muistuttaa myös vapauden kääntöpuolesta:
-Äitien hoivaavaan rooliin odotetaan edelleen kuuluvan myös suurempi vastuu lapsista. Ei aina, mutta edelleen
aika usein isät tuntevat itsensä ulkopuolisiksi neuvolassa,
päiväkodissa ja koulussa, kun ammattilaiset ohittavat isän lasten
asioiden hoitamisessa. Eivätkä isät aina oikein tiedä, mitä heiltä odotetaan.
Kuva: Pasin kotialbumi |
Lähellä lapsia
Isille ja äideille yhteistä on riittämättömyyden tunne. Nyky-yhteiskunnassa molempien pitäisi mielellään samaan aikaan ehtiä tehdä töitä ja uraa sekä olla rakastavia ja läsnäolevia vanhempia lapsilleen.
–Työssäkäyntiä
ja pienten lasten vanhemmuutta ei ole helppoa yhdistää. Helposti tulee
laiminlyötyä perhettä tai varastettua työaikaa. Yhteiskunta voisi
tarjota enemmän mahdollisuuksia vanhemmuuteen. Vaikka perustulon kautta
tai jotenkin muuten, Pasi Huttunen pohtii.
Haastateltavamme oma isyys on juuri nyt eräänlaisessa murroksessa, kun poikien pikkulapsivaihe alkaa olla takana.
-Olen vähän hämmentyneenä huomannut, että meidän lapsillammehan on jo omaa elämää, harrastuksia ja kavereita. Yhdessä harrastamme yhä samoja juttuja, joita teimme jo heidän ollessa pieniä.
Huttusen perheessä tämä tarkoittaa
esimerkiksi lukemista yhdessä kasassa lähekkäin jossain vaiheessa päivää
sekä luonnossa liikkumista. Lapsista on kasvanut myös innokkaita
pyöräilijöitä.
-Ai mikä on parasta isyydessä? Ihan mahdoton kysymys. Se liittyy jotenkin läsnä olemiseen. Lapsen mielikuvituksen ja oppimisen seuraaminen on loputtoman lumoavaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti