Elämä kasvatti lapsiluvun seitsemään

Laura Haapalainen on suurperheen äiti sekä suosittu Nosh-vaatteiden edustaja. Mikansa kanssa hän on saanut kokea paitsi paljon onnea myös suruista suurimman.

(Alun perin julkaistu vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 28.7.2016)

-Mulla on jo yksi lapsi ja se mulle riittää. Yhtään lasta en enää tee enkä koskaan naimisiin mene!
Laura, 34, muistaa vieläkin pettymyksen tunteen, jonka viikkoa aikaisemmin tavatun ihanan miehen sanat aiheuttivat:
-Ajattelin kuitenkin katsoa, mitä tästä jutusta tulee, rouva Haapalainen muistelee 13 vuotta ja kuusi lasta myöhemmin.
Ensimmäinen kohtaaminen oli tapahtunut Kimmelissä. Lapsuutensa Joensuussa viettänyt Laura oli pääsiäisen aikaan kyläilemässä perheensä luona. Oma koti ja terveydenhoitajaopinnot olivat tuolloin Porvoossa. Kohtalo oli todellakin laittanut sormensa peliin, sillä Joensuusta kotoisin oleva kuutisen vuotta vanhempi Mika puolestaan asui tuohon aikaan Helsingissä.

 

 Kahdesta kuudeksi

-Meidän tapailumme muuttui nopeasti aika tiiviiksi, koska Mika timpuroi sinä keväänä omakotitaloa Porvooseen. Se rupesi heti olemaan minun luonani tosi paljon, ja reilun vuoden yhdessä asumisen jälkeen muutettiin Helsinkiin oikeasti yhteiseen kotiin, Laura muistelee.

Tuossa vaiheessa kummallakaan ei ollut minkäänlaista ajatusta suurperheestä, vaikka Laura yhdestä tai korkeintaan kahdesta lapsesta salaa haaveilikin. Ensimmäiset vauvat olivat koiria.

-Hankittiin bokseri ja bordeauxindoggi. Elämä pyöri opiskelun, työn ja koirien ympärillä. Välillä meillä oli myös Mikan tyttö, joka oli tavatessamme kaksivuotias.

Ajan kuluessa isännänkin pää kääntyi, ja yhteisten lasten hankinta tuli ajankohtaiseksi. Sitä ennen pari oli jo päättänyt palata Pohjois-Karjalaan ja löytänyt uuden kodin Liperistä.

–Ensimmäistä lasta saimme odottaa reilun vuoden, mutta toinen tulikin vuoden ja kolmen kuukauden ikäerolla.

Kahden jälkeen Laura alkoikin haluta vielä yhtä!

-Mika sanoi, että mulle käy, mutta tehdään se tähän samaan syssyyn. Minä olin ensin ajatellut, että vasta sitten joskus, kun isommat lähentelevät kouluikää…

Kolmannen jälkeen Laura ja Mika päättivät, että vielä yksi ja se on ehdottomasti viimeinen.

Liinun syntymä pisti kuitenkin kaikki suunnitelmat uusiksi.

 

Muistoja ja mustaa huumoria
–Liinu oli kuuden kuukauden iässä, kun Aleksanterin taudin diagnoosi tuli. Tauti on äärimmäisen harvinainen ja se tuhoaa aivot. Liinulla ennustettiin olevan elinaikaa enää korkeintaan puoli vuotta, Laura kertoo.
Perheelle tarjottiin mahdollisuutta antaa vauva laitoshoitoon, mutta vanhemmat tahtoivat hoitaa Liinunsa kokonaan kotona. Arki oli monella tapaa haastavaa, ja välillä palveluista jouduttiin taistelemaan.
-Liinu oli ensimmäinen tautiin sairastunut Suomessa ja ilmeisesti Pohjoismaissakin. Jotkut sosiaaliviranomaiset epäilivät taudin vakavuutta, koska eivät olleet siitä koskaan kuulleetkaan.
Surun ja huolen keskellä Laurasta ja Mikasta alkoi tuntua pahalta ajatus, että lapsikatraan viimeinen kuolee. Pari päätti, että perheeseen mahtuu vielä yksi lapsi, ja pian Laura olikin taas raskaana.
Kaikkien yllätykseksi Liinu jaksoikin elää hiukan yli kaksivuotiaaksi. Vaikka pikkuinen Liinu on nyt poissa, kulkee hän hyvissä muistoissa mukana perheen elämässä.
-Tyttäremme opetti meille paljon. Suurin asia, mitä silloin opimme on oman puolison kunnioitus. Meidän täytyy olla asioista puhuva tiimi, muutoin pakka romahtaa. Jos kaikesta, myös omista negatiivisista ajatuksista pystytään puhumaan avoimesti, niin kaikesta selvitään.
Raskaina aikoina perheen yhdeksi tärkeimmistä selviytymiskeinoista tuli huumori:
-Myös mustaa huumoria meillä on viljelty ja viljellään paljon. Joistakin se saattaa kuulostaa pahalta, mutta takana on suurta rakkautta.
Ja surun mainingeissa toivotettiin tervetulleeksi perheeseen vielä yksi lapsi, viime kesänä syntynyt Unna.

Läpsystä vaihto
Haapalaisen perheen kodissa Liperissä asuu tällä hetkellä kuusi 1-15-vuotiasta lasta, sillä Mikan esikoistyttökin asuu vakituisesti sisarusparven keskellä.
Kotiäidin arkirutiineihin kuuluu isompien lasten herättely kouluun ja eskariin sekä monenmoiset puuhat pienimpien kanssa. Mika tekee säännöllistä päivätyötä, mikä on mahdollistanut Lauralle myös työksi muuttuneen harrastuksen.
-Miltei heti Liinun kuoleman jälkeen aloitin NOSH -edustajana. Olin haaveillut edustajuudesta myös aikaisemmin, mutta silloin ymmärsin, että en siihen elämäntilanteen vuoksi pysty.
Laura kertoo, että NOSH on ekologisesti ja eettisesti lasten ja naisten vaatteita tuottava kotimainen vaatemerkki. Luomupuuvillaisista vaatteista suuri osa on suunniteltu niin, että ne sopivat yhtä hyvin tytölle kuin pojillekin. Naistenvaatteet sopivat kaikenikäisille naisille.
-Alussa NOSH oli minulle mukava harrastus, joka mahdollisti kotiympyröistä irtaantumisen. Vähitellen työ on vienyt mennessään, kutsuja pyrin pitämään neljät tai viidet joka viikko. Jonkin verran asioita hoidan lasten päiväunien aikaan, mutta kutsut ovat aina iltaisin ja viikonloppuisin. Monta kertaa meillä onkin illansuussa Mikan kanssa läpsystä vaihto.
Terveyden- ja sairaanhoitajaksi valmistunut Laura toivoo NOSH:in tuovan leipää pöytään vielä vuosia, vaikka jossain vaiheessa luultavasti on edessä paluu myös koulutusta vastaaviin töihin.
Nyt on kuitenkin nyt. Lapsiluku on ihan oikeasti täynnä, ja rinnalla on kaikessa täysillä tukeva ihan huippu mies.
-Kun tulen kutsujen jälkeen kotiin, ehdin toivottaa lapsille hyvää yötä. Sitten käyn netissä tekemässä tilaukset ja käperryn tyytyväisenä Mikan viereen.
Lauran kannatti katsoa Mikaa vähän kauemmin, sillä loppujen lopuksi jutusta tuli hyvä.

 

Ps: Kiinnostaako Nosh tai Nosh-kutsujen järjestäminen? Tavoitat Lauran esimerkiksi täältä.

Kuvat: Haapalaisen perheen kotialbumi.