Hyvä tyyppi - Supervoimien käsikirja!

Merja Kalmin kirjoittamassa ja Mira Malliuksen kuvittamassa kirjassa opetellaan tunnistamaan omia vahvuuksia sekä vahvistamaan positiivisia luonteenpiirteitä. Kirjan ihastuttava ulkoasu houkuttelee lukemaan ja juttelemaan supervoimista yhdessä lapsen kanssa.

  

 

Tänä vuonna ilmestynyt Hyvä tyyppi - supervoien käskirja * kertoo siitä, kuinka jokaisella lapsella on vahvuuksia, supervoimia, joita voidaan myös harjoittelemalla vahvistaa kuin lihaksia. Kirja pitää sisällään sekä teoriaa että tarinoita. Tarinoihin liittyy valmiita kysymyksiä yhdessä pohdittavaksi joko kotona, koulussa, päiväkodissa tai kerhossa.

 

Kirjan kuvitus ja visuaalinen ilme ihastuttavat ja innostavat tarttumaan kirjan uudestaan ja uudestaan. Hyveiden vahvistaminen onkin varmasti jokaisella lapsella ja aikuisella koko elämän mittainen matka. Yhdessä lapsen kanssa lukiessa oppii myös aikuinen keinoja kehittää muun muassa rohkeutta, oikeudenmukaisuutta ja luovuutta itsessään. 

 

Kirjaan voit tutustua kirjastossa tai hankkia sen omaksesi vaikkapa täältä.* 

Mukavaa syyskuista viikkoa! 💗

(Lainaus kirjasta: Merja Kalm ja Mira Mallius: Hyvä tyyppi - Supervoimien käskirja. Lasten Keskus 2020. Kuvitus ja taitto: Mira Mallius) 

 

 

* tähdellä merkitty kaupallinen linkki

Hyvän tahdon tarina – uusi kuvakirja kestävän kehityksen puolesta

 Outokumpulaisen kirjailijan Esko-Pekko Tiitisen kirjoittama ja hänen poikansa Nikolai Tiitisen kuvittama satu kertoo Pii-jänöstä, hänen äidistään, pehmolelu Untuvasta ja hassusta Hiphei Hybridi-robotista.

-Hyvän tahdon tarina -kuvakirjaan kiteytyy oikeastaan se, mitä olen aiemmissa eläinaiheissa kirjoissani pohtinut. Luonto ja ympäristö ovat meille kaikille elintärkeitä riippumatta siitä missä päin maailmaa elämme, Esko-Pekka Tiitinen kertoo.

Sadussa ihminen on viisaudessaan lähettänyt Hiphei -robotin luontoon saamaan lisää tietoja ja taitoja. Robotille on annettu mukaan kolme laatikollista kierrätysmateriaalia, josta sen pitäisi kehittää hyödyllisiä keksintöjä ihmiselle.

Hiphei rakentaa muovipulloista muun muassa selänrapsuttimen, mutta eläimet tietävät, että hyvään elämään tarvitaan myös lähipuutarha, lämmin pesä ja paljon muutakin. Hauskassa ja humaanissa tarinassa eläimet, kasvit, ihmiset ja koneet elävät yhdessä jakaen kokemuksia toisilleen. Uusiutuvista luonnonvaroista, auringosta, tuulesta ja vedestä tulee heidän parhaita ystäviään.

Esko-Pekka kertoo, että kirjan tekeminenkin oli yhteisöllistä:

-Kirjan ohessa on monipuolinen opas, joka sisältää yli 200 luontoon liittyvää, käytännössä hyväksi koettua toimintavinkkiä, leikkiehdotusta ja yhdessä pohdittavaa kysymystä lapsiperheille. Opas on koottu kymmenien eri alojen varhaiskasvattajien toimesta. Vinkkareina ja suunnittelijoina ovat toimineet mm. varhaiskasvatuksen ammattilaiset päiväkodeissa ja alakouluissa, Itä-Suomen yliopiston Joustavien oppimisympäristöjen suunnittelijat ja kehittäjät, urheiluseurojen juniorivalmentajat, tieto- ja taideaineiden opettajat ja lasten tiedekerhojen vetävät.

Kirjaa on saatavilla kirjakaupoissa, mutta sen voi hankkia myös kirjailijalta itseltään. Tilaukset voi tehdä sähköpostilla osoitteeseen eptiitinen@hotmail.com. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

"Kukaan meistä ei ole riippumaton toisista"

Outokumpulainen kirjailija Esko-Pekka Tiitinen on julkaissut muutama viikko uuden kuvakirjan Hyvän tahdon tarina. Ihan lähipäivinä täällä Muksujen maakunnan uudessa osoitteessa tarinoidaan kirjasta lisää. Tänään on vuorossa palkitun kirjailijan sähköpostihaastattelu, ja se menee näin:

Miten sinusta tuli taiteilija ja kirjailija? Haaveilitko itse jo lapsena ryhtyväsi näihin töihin?

”Minulle luettiin paljon lapsena, ja tykkäsin myös kirjoittaa aineita koulussa. Muistan tunteen kansakoulun alaluokilla jolloin ymmärsin, että saatoin itse luoda hahmot ja laittaa ne seikkailemaan milloin minnekin. Kirjailijan ammattia varten koin saaneeni suurimmat kannustukset lukion ennakkoluulottomalta ja avarakatseiselta äidinkielenopettaja Liisa Sorsalta. Hän luetutti klassikoita, ja osasi vetäistä meidät finnipäät myös nykyrunouden puolelle. Ainekirjoituksissa hän kannusti oman äänen etsimiseen, eikä teilannut hurjiakaan kokeiluja. Kerran hän sanoi, ettei pystynyt antamaan numeroa eräästä aineestani, joka käsitteli Kleopatran kiihkeyttä. Numeron sijaan hän toi minulle orvokin.”

Koetko eroja kirjoittaessasi aikuisille tai lapsille?

”Lastenkirjallisuus on keskeisintä kirjallisuutta, koska sitä lukevat aikuiset ja lapset yhdessä. Yhteinen kokemus kirjan äärellä johtaa parhaimmillaan positiiviseen pohdintaan siitä, mitä elämä oikeastaan on. Lapsilla on vimmattu halu yrittää päästä selville aikuisten maailmasta. Siksi he leikkivät aikuisten maailmaa, hyvässä ja pahassa. Tiedän, että tekemäni kirja saattaa olla lapsen ensimmäinen kokemus kirjallisuuteen. Siksi koen suurta vastuuta siitä, millaisia asioita haluan herättää lapsessa ja aikuisessa. En ole kaihtanut vaikeita aiheita. Olen kirjoittanut romaaneja myös aikuisille, ja kirjoittaminen on minulle aina yhtä haastavaa riippumatta lukijoiden iästä.”

Miten kirjojesi aiheet ovat syntyneet? Minkälaisista asioista olet halunnut kertoa lapsille ja vanhemmille ja muille lukijoillesi vuosien varrella?

”Taaksepäin katsoessa huomaan, että kaikissa kirjoissani perimmäinen teema on ollut yhteisöllisyyden merkitys ja voima. Tavoitteenani on ollut myös saada tarinat toimimaan eräänlaisena alustuksena. Kirjan luettuaan lukija aloittaa ikään kuin oman pohdinnan omien kokemustensa perusteella ja kirjoittaa tarinan jatko-osan omassa mielessään."

Miten Pohjois-Karjala ja pohjoiskarjalaisuus on näkynyt työssäsi?

”Olen saanut elää ja työskennellä luonnonkauniissa, suhteellisen rauhallisessa ympäristössä, ja ehkäpä juuri siksi koen maakunnan kasvaneen planeetan kokoiseksi.

Ehkäpä tärkein anti pohjoiskarjalaisuudesta on siinä, ettei kukaan meistä ole riippumaton toisista. Olen saanut kokea paljon entisajan talkoohenkeä ja sitä yhteisöllisyyttä haluan edelleen vaalia. Yhdessä kasvaen, tiedot ja taidot jakaen löydämme jotain uutta. Ja ennen kaikkea: Lapsuudesta kaikki hyvä kasvaa, tulevaisuuskin.”

Esko-Pekka kertoo myös, että muutama viikko sitten ilmestyneessä uudessa kirjassa kiteytyy kaikki se, mitä kirjailija on aikaisemmissa eläinaiheisissa kirjoissaan pohtinut. Pian täällä blogissa lisää kirjasta ja sen ajankohtaisesta viestistä lapsille ja aikuisille.  

Melkein puoli vuotta kestänyt muuttoprojektini on nyt ohi. Tervetuloa blogini uuteen osoitteeseen. Kiitos, että pysyit matkassa.

Kirjavinkkejä moneen makuun

Kirjastovirkailija ja kirjavinkkari Henna Karttunen Joensuun pääkirjastosta antoi Muksujen maakunnan lukijoille vinkkejä kivoista kirjoista. Kaikki lukemaan!

(Julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 30.11.2016)

Perheen pienimmille

* Kontinen, Satu: MOKOMAKI-sarja ja erityisesti MI-KÄ TUN-NE?

Millaisia tunteita on olemassa? Mistä näkee, että joku on surullinen? Mokomaki – Mikä tunne? vie lapsen tunteiden tarkastelumatkalle. Omien ja muiden tunteiden tunnistamiseen.

* Kanto, Anneli: Kastehelmi Virtanen

Helmi tahtoo! on yleisin lause, jonka Kastehelmi Virtasen (2-v) suusta kuulee. Sellaisen lapsen kanssa on vähän vaikea olla, joka tahtoo kaikenlaista. Kirjassa opetetaan, kuinka kesytetään pikkutahtoja.

* Pelliccioni, Sanna: Onni-poika tahtoo kaiken ja Onni-pojan kierrätyskirja

Onni-poika –kirjasarja on tarkoitettu pienille kuuntelijoille tai lukijoille. Sarjassa käsitellään jokaiselle perheelle ajankohtaisia teemoja. Onni-poika tahtoo kaiken opettaa lapselle jakamista ja sitä, ettei ole ehkä tarpeellista haluta ihan kaikkea. Eikä tavara tee onnelliseksi.

Onni-pojan kierrätyskirjassa tutustutaan kierrätykseen ja siihen kuinka kierrätyksestä voi tehdä hauskaa esim. kirppistelemällä ja askartelemalla.

* Underwood, Deborah: Ihan hiljaa

On hetkiä, jolloin on ihan hiljaista.

Vaikkapa silloin

o kun värittää oikein tarkasti

o kun on piilossa

o kun on viimeinen jota tullaan hakemaan kotiin

o kun yrittää pidätellä hikkaa

Suloiset kuvat siivittävät hetkiin, jolloin ollaan ihan hiljaa. Sopii iltahetkiin tai rauhoittumiseen.

Kuvakirjoja kaikille

* Korolainen, Tuula: Kissa Killin kiukkupussi

Kissa Killi herää vihaisena eikä mikään ole hyvin. Killi astuu legon päälle ja kaataa maitolasin. Kiukuttelee äidille ja suihkii suihkepullolla. Juuri kun Killi on lopullisesti menettämässä hermonsa, komerosta kurkistaa tonttu, joka sanoo: Kiukku pussiin puhalla ja pam-pam-pamauta! Killi tekee työtä käskettyä ja puhaltaa lujasti tontun antamaan pussiin. Pussi paisuu kuin ilmapallo, mutta ei ole läheskään tarpeeksi iso, että sitä kannattaisi pamauttaa. Killi lähteekin etsimään lisää vihaisia lapsia ja aikuisia. Mitä kiukkupussille tapahtuukaan?

* Guettler, Kalle: Ei! sanoi pikkuhirviö

Pikkuhirviöllä on ongelma ison hirviön kanssa. Iso hirviö halua määrätä kaikki leikit ja pilaa tahallaan kaiken. Mitä tapahtuu, kun pikkuhirviö sanoo ei?

* Jungling, Christine: Vähän aikaa vielä!

Aika tuttu sanonta monessa perheessä: vähän aikaa vielä! Vähän aikaa lisää tietokoneella tai pelin ääressä – vähän vain! Kirjassa mietitään, mitä tapahtui perheen yhteiselle ajalle ja miksi rajoitukset tietokoneella vietettyyn aikaan saattavat olla hyvät – myös lapsien mielestä.

* Reittu, Ninka: Messi ja Mysteeri -sarja

Ninka Reittu on maurikunnasmainen kuvittaja, jonka kirjoista löytää joka lukemisella uusia yksityiskohtia. Messi ja Mysteeri seikkailevat jo kolmessa kirjassa. Kissakaverukset löytävät myös Joensuun kirjastoauton kyljestä ja auto onkin nimetty Mysteeriksi kirjojen kissasankarin mukaan.

* Merino, Gemma: Krokotiili, joka inhosi vettä

Olipa kerran pieni krokotiili, joka ei pitänyt vedestä. Se halusi kovasti leikkiä siskojensa ja veljiensä kanssa. Mutta ne halusivat vain uida ja sukellella. Pieni krokotiili olisi halunnut kiipeillä puissa, mutta kukaan muu ei halunnut… Hammaskeijurahoilla se hankkii uimarenkaan, jotta voisi viettää aikaa muitten kanssa, mutta renkaan kanssa ei voinut pelata vesipalloa tai sukeltaa, hyppimisestä puhumattakaan. Pieni krokotiili ei halunnut olla yksin, joten se päättää yrittää vielä viimeisen kerran… Onnistuuko pienen krokotiilin uimahyppy? Pääseekö se leikkimään muiden kanssa? Vai onko sen oltava yksin, koska se on erilainen?

* Duddle, Jonny: Merirosvoja naapurissa

Epäluulot heräävät naapurustossa, kun Tylsämän kaupunkiin saapuu Puu-Jalkasten monenkirjava perhe. He eivät todellakaan ole mikään ihan tavallinen perhe, vaan kaupunkiin laivaansa korjaamaan rantautuneita merirosvoja! Tilda ystävystyy oitis perheen poikaan Joonaan, mutta kaupungin muut asukkaat eivät ole läheskään niin innoissaan.

Joona kertookin Tildalle, että merirosvot ovat tottuneita vainoamiseen, mutta se ei paljon heitä hetkauta – he vain vaihtavat kaupunkia, kunhan saavat laivan korjattua. Muuttuuko tylsämäläisten suhtautuminen, vai saavatko merirosvot äkkilähdön?