Outokumpulainen
kirjailija Esko-Pekka Tiitinen on
julkaissut muutama viikko uuden kuvakirjan Hyvän
tahdon tarina. Ihan lähipäivinä täällä Muksujen maakunnan uudessa
osoitteessa tarinoidaan kirjasta lisää. Tänään on vuorossa palkitun kirjailijan sähköpostihaastattelu, ja se menee näin:
Miten sinusta tuli taiteilija ja kirjailija? Haaveilitko
itse jo lapsena ryhtyväsi näihin töihin?
Melkein puoli vuotta kestänyt muuttoprojektini on nyt ohi. Tervetuloa blogini uuteen osoitteeseen. Kiitos, että pysyit matkassa.
”Minulle luettiin paljon lapsena, ja tykkäsin myös
kirjoittaa aineita koulussa. Muistan tunteen kansakoulun alaluokilla jolloin
ymmärsin, että saatoin itse luoda hahmot ja laittaa ne seikkailemaan
milloin minnekin. Kirjailijan ammattia varten koin saaneeni suurimmat
kannustukset lukion ennakkoluulottomalta ja avarakatseiselta
äidinkielenopettaja Liisa Sorsalta. Hän luetutti klassikoita, ja osasi vetäistä
meidät finnipäät myös nykyrunouden puolelle. Ainekirjoituksissa hän
kannusti oman äänen etsimiseen, eikä teilannut hurjiakaan kokeiluja. Kerran hän
sanoi, ettei pystynyt antamaan numeroa eräästä aineestani, joka käsitteli
Kleopatran kiihkeyttä. Numeron sijaan hän toi minulle orvokin.”
Koetko eroja kirjoittaessasi aikuisille tai lapsille?
”Lastenkirjallisuus on keskeisintä kirjallisuutta, koska
sitä lukevat aikuiset ja lapset yhdessä. Yhteinen kokemus kirjan äärellä
johtaa parhaimmillaan positiiviseen pohdintaan siitä, mitä elämä
oikeastaan on. Lapsilla on vimmattu halu
yrittää päästä selville aikuisten maailmasta. Siksi he leikkivät
aikuisten
maailmaa, hyvässä ja pahassa. Tiedän, että tekemäni kirja saattaa olla
lapsen
ensimmäinen kokemus kirjallisuuteen. Siksi koen suurta vastuuta siitä,
millaisia asioita haluan herättää lapsessa ja aikuisessa. En ole
kaihtanut
vaikeita aiheita. Olen kirjoittanut romaaneja myös aikuisille, ja
kirjoittaminen on minulle aina yhtä haastavaa riippumatta lukijoiden
iästä.”
Miten kirjojesi aiheet ovat syntyneet? Minkälaisista
asioista olet halunnut kertoa lapsille ja vanhemmille ja muille lukijoillesi
vuosien varrella?
”Taaksepäin katsoessa huomaan, että kaikissa kirjoissani
perimmäinen teema on ollut yhteisöllisyyden merkitys ja voima. Tavoitteenani on ollut
myös saada tarinat toimimaan eräänlaisena alustuksena. Kirjan luettuaan lukija
aloittaa ikään kuin oman pohdinnan omien kokemustensa perusteella ja kirjoittaa tarinan jatko-osan omassa mielessään."
Miten Pohjois-Karjala ja pohjoiskarjalaisuus on näkynyt
työssäsi?
”Olen saanut elää ja työskennellä luonnonkauniissa,
suhteellisen rauhallisessa ympäristössä, ja ehkäpä juuri siksi koen maakunnan kasvaneen planeetan kokoiseksi.
Ehkäpä tärkein anti pohjoiskarjalaisuudesta on siinä, ettei
kukaan meistä ole riippumaton toisista. Olen saanut kokea paljon
entisajan
talkoohenkeä ja sitä yhteisöllisyyttä haluan edelleen vaalia. Yhdessä
kasvaen, tiedot ja taidot jakaen löydämme jotain uutta. Ja ennen
kaikkea: Lapsuudesta kaikki hyvä kasvaa, tulevaisuuskin.”
Esko-Pekka kertoo myös, että muutama viikko sitten
ilmestyneessä uudessa kirjassa kiteytyy kaikki se, mitä kirjailija on
aikaisemmissa eläinaiheisissa kirjoissaan pohtinut. Pian täällä blogissa lisää
kirjasta ja sen ajankohtaisesta viestistä lapsille ja aikuisille.
Melkein puoli vuotta kestänyt muuttoprojektini on nyt ohi. Tervetuloa blogini uuteen osoitteeseen. Kiitos, että pysyit matkassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti