Kuva: Joensuun kaupunginteatteri. Koirien Kalevala 2016.
Salama Visual/Johanna Kokkola.
Pääsin vappuaattona mukaan Koirien Kalevalan ensi-iltaan Joensuun kaupunginteatteriin. Teatterin suuri näyttämö vaikutti olevan suurimmaksi osaksi täynnä, ja tunnelma ennen esitystä jo siksikin mukavan jännittynyt. Lapsia oli paikalla paljon niin kuin asiaan kuuluu, onhan kyseessä lastenkirjaan tehty musiikkinäytelmä, jonka ensisijainen kohderyhmä lienevät lapset. Lapset kuitenkin harvemmin menevät itsekseen teatteriin, joten lastenteatterin tekijöiden täytyisi osata koskettaa yhtä aikaa sekä lapsia että aikuisia.
Tätä tarinaa oli kertomassa yhdeksän teatterin vakikaartiin kuuluvaa näyttelijää sekä neljä tanssin opiskelijaa. Ohjauksen ja sovituksen oli tehnyt vierailijana Aleksis Meaney, koreografian Ari Numminen ja musiikin Petri Tiainen. Lavastussuunnittelusta vastasi Iris Routa ja pukusuunnittelusta Katri Tuukkanen.
Mauri Kunnaksen Koirien Kalevala* on ilmestynyt vuonna 2002. Kirja on huumorilla maustettu mukaelma Lönnrotin 1800-luvun alkupuolella kokoamasta kansalliseepoksestamme. Kirja on saatavilla äänikirjana* sekä Suomalaiset tarinat* -yhteispainoksena Kunnaksen Seitsemän koiraveljestä -kirjan kanssa.
Kuva: Joensuun kaupunginteatteri. Koirien Kalevala 2016. Salama Visual/Johanna Kokkola.
Näin tarinan juonta esitellään kaupunginteatterin sivuilla:
”Kalevalan mailla asuu villi ja vapaa koirien heimo, sen naapurina pimeässä Pohjolassa hurjat ja häijyt sudet. Näiden kiivaitten kahinoitsijoiden välissä asustelee pieni mutta sitkeä kissajoukko. Kalevalaisessa maailmassa on paljon taikuutta, ja heimoilla suuret tietäjänsä ja velhonsa, jotka tuntevat taiat ja loitsut. Vanha Väinämöinen on koiraheimon suurin tietäjä, loitsujen laulaja ja mahtikoira ja Ilmarinen koirien suvun suurin seppä ja Sammontakoja. Susien heimoa johtaa Louhi, pelottava pohjoisen noita. Louhella on kaunis tyttö, Pohjolan tytär, jota koirat ja kissat kilvan käyvät kosimassa. Kissojen heimon omapäisenä seikkailijana ja karjapaimenena nähdään lieto Lemminkäinen.”.
Kun näytelmä oli katsottu ja koettu, astelimme ulos kaupungin aurinkoiseen vappuaaton hulinaan iloisin ja tyytyväisin mielin. Koirien Kalevala onnistui upeasti haasteessaan puhutella sekä lapsia että aikuisia. Esitys oli hauska, koskettava ja kaikin puolin hieno kokonaisuus. Näyttelijät ja tanssijat osasivat kertoa tarinan koukuttavasti alusta loppuun asti. Tuntiin ja varttiin (ilman väliaikaa) mahtui naurunpurskahduksia, jännitystä, surua ja iloa. Myös näytelmän lavasteet ja puvustus ihastuttavat.
Kuva: Joensuun kaupunginteatteri. Koirien Kalevala 2016. Salama Visual/Johanna Kokkola.
Suosittelen lämpimästi tutustumaan Koirien Kalevalaan. Ihan pienimmille alle 6-vuotiaille esitystä ei suositella varmaankin yhtäjaksoisen pitkähkön kestonsa ja muutaman aika jännän kohtauksensa takia. Toisaalta kiva, että tätä näytelmää voi hyvin tulla katsomaan vielä yli 10-vuotiaan lapsen tai nuoren kanssa. Välillä kun tuntuu, että suurin piirtein 11-17-vuotiaille ei oikein ole tarjolla mitään heitä kiinnostavaa teatteria. Tämä ihan pienenä vinkkinä sinne teatterin suuntaan…
*Tähdellä merkityt kaupallisia linkkejä
(Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 2.5.2016)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti