Hilpeä kirjavinkki - Prinsessa Rämäpää ja vessasanat

Syksyn lastenkirjauutuuksia selatessani kiinnostuin yhdistelmästä prinsessa, rämäpää ja vessasanat. Kyseessä on Elina Hirvosen toinen Prinsessa Rämäpäästä kertova kirja, jonka hän on tarkkaan ottaen kirjoittanut yhdessä lastensa Anna ja Iivari Kiiskisen kanssa. Itse tutustuin rämäpäiseen prinsessaan vasta tämän kirjan kautta, ensimmäinen seikkailu Prinsessa Rämäpään talvitaika* (Tammi 2017) on toistaiseksi lukematta. Molemmat kirjat on kuvittanut tutulla, kivalla tyylillään Mervi Lindman.

Sitä saa mitä tilaa, ja tässä tapauksessa vessasanoja. Kirja alkaa paitsi eskarijännityksestä, pian myös päiväkodin lattialle pissaavasta koirasta. Kirjan lopussa pissalle kiikutetaan puolestaan pikkuveljeä, ja siihen väliin mahtuu monta pierua ja kakkahätää. Allekirjoittaneen mielestä ehkä vähän liiankin monta, mutta kirjan puolustukseksi todettakoon, että keski-iältään 4,5-vuotiasta testiryhmääni vessasanojen määrä ei haitannut. Niille jaksettiin hekottaa.

Kirjan ytimessä on kuitenkin jännitys, joka liittyy eskarin aloittamiseen.
”En ole nähnyt kavereita kesällä ja jännittää, onko heidän kanssaan vielä kiva olla. Mitä jos me kaikki olemme muuttuneet eivätkä leikit enää onnistu? Mitä jos meidän ryhmässä on uusia lapsia, jotka eivät tykkää minusta? Mitä jos uusi opettaja kysyy minulta jotain enkä osaa vastata? (s. 9)
Ja ytimessä kirjaa on myös mielikuvituksen voima, joka tuo mukanaan lennokkaita käänteitä ja ripauksen fantasiaa. Olisiko näissä osuutta lapsikirjailijoilla?

Minulle itselleni jäi kirjasta osin ristiriitaisia tunteita. Rämäpää Itkun Estimineen ja Näkymättömyysjauheineen persoonana ihastutti, mutta vessasanojen ja erikoisten käänteiden määrä herätti vähän hämmennystä. Lindmanin tuttu ja turvallinen, värikäs ja humoristinen kuvitus taas tasapainotti lukukokemusta.

Entä sitten noin 4,5-vuotiaiden raadin mielipide? Välittömästi kirjan suljettuani kuului pyyntö:
-Luetaan vielä jotain! Tai luetaan tämä uudestaan!
-Joo, luetaan vessasanat uudestaan!

Lainaukset kirjasta: Prinsessa Rämäpää ja vessasanat*. Teksti: Elina Hirvonen, Anna Kiiskinen ja Iivari Kiiskinen. Kuvat: Mervi Lindman. Tammi 2019. Arvostelukappale.

*Kaupallinen linkki

Pikku Hiiren joulu

Ovatko joulukirjat teilläkin osana joulun odotusta ja joulutunnelmassa viipyilyä joulun jälkeen? Meidän perheen suosikkikirjat kautta aikaen ovat ehdottomasti olleet Astrid Lingrenin Melukylän joulu* sekä Mauri Kunnaksen Joulupukki.* On ihanaa tarttua vanhoihin, melkein puhkiluettuihin kirjoihin vuosi toisensa jälkeen, mutta kivaa on joka joulu ostaa tai lainata kirjastosta myös jotakin uutta.

Tänä vuonna pukki tuo meidän leikki-ikäiselle Riikka Jäntin Pikku hiiren joulu -kirjan. Minä kurkistin salaa pakettiin ja vieläpä kansien väliin jo etukäteen. Löysin kauniisti kuvitetun tarinan Hiirun ja äidin yhteisestä joulun odotuksesta ja jouluvalmisteluista. Tarinassa on sopivassa suhteessa sekä perinteisiä elementtejä että tähän aikaan kiinnittyviä asioita kuvajoulukalenterista soivaan laulukirjaan.

Pikku hiiri aloittaa joulun odotuksen jo marraskuun alussa, joten odottamista riittää. Joulukalenterin lisäksi piparkakkujen leipominen ja kuusen hankinta kuuluvat perheen joulupuuhiin. Arki on tarinassa vahvasti läsnä, päiväkotipäivät ovat pitkiä ja välillä sataa räntää, vaikka joulua kohti mennään.

Herätys, Hiiru! Nyt on jouluaatto, äiti sanoi lopulta eräänä aamuna. -Jipii! Hiiru huudahti ja pomppasi sängystä. Aamiaiseksi oli riisipuuroa. -Mitä nyt tapahtuu? Hiiru kysyi. -Jaa-a, odotus, tuumi äiti, -täytyy pystyttää kuusi ja koristella se, valmistaa lohi ja sienisalaatti, laittaa paisti uuniin, kattaa pöytä… Oho, mietti Hiiru, onpas paljon tekemistä.” s. 26-27

Eikös kuulostakin vähän tutulta? Mielestäni kirja välittää hienosti kuvin ja sanoin joulun taian lapsen näkökulmasta. Pitkän odotuksen, kiireisen arjen ja lopulta iloisten yllätysten täyttämän aattoillan. Aika näyttää, tuleeko tästä meille uusi joulun ajan suosikkikirja.

Lainaukset kirjasta: Pikku hiiren joulu.* Teksti ja kuvat: Riikka Jäntti. Ulkoasu: Laura Lyytinen. Tammi 2017. Kirja saatu kustantajalta.

*Tähdellä merkityt kaupallisia linkkejä.


(Juttu julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 22.12.2017)