Syksyn lastenkirjauutuuksia selatessani kiinnostuin yhdistelmästä prinsessa, rämäpää ja vessasanat. Kyseessä on Elina Hirvosen toinen Prinsessa Rämäpäästä kertova kirja, jonka hän on tarkkaan ottaen kirjoittanut yhdessä lastensa Anna ja Iivari Kiiskisen kanssa. Itse tutustuin rämäpäiseen prinsessaan vasta tämän kirjan kautta, ensimmäinen seikkailu Prinsessa Rämäpään talvitaika* (Tammi 2017) on toistaiseksi lukematta. Molemmat kirjat on kuvittanut tutulla, kivalla tyylillään Mervi Lindman.
Sitä saa mitä tilaa, ja tässä tapauksessa vessasanoja. Kirja alkaa paitsi eskarijännityksestä, pian myös päiväkodin lattialle pissaavasta koirasta. Kirjan lopussa pissalle kiikutetaan puolestaan pikkuveljeä, ja siihen väliin mahtuu monta pierua ja kakkahätää. Allekirjoittaneen mielestä ehkä vähän liiankin monta, mutta kirjan puolustukseksi todettakoon, että keski-iältään 4,5-vuotiasta testiryhmääni vessasanojen määrä ei haitannut. Niille jaksettiin hekottaa.
Kirjan ytimessä on kuitenkin jännitys, joka liittyy eskarin aloittamiseen.
”En ole nähnyt kavereita kesällä ja jännittää, onko heidän kanssaan vielä kiva olla. Mitä jos me kaikki olemme muuttuneet eivätkä leikit enää onnistu? Mitä jos meidän ryhmässä on uusia lapsia, jotka eivät tykkää minusta? Mitä jos uusi opettaja kysyy minulta jotain enkä osaa vastata? (s. 9)
Ja ytimessä kirjaa on myös mielikuvituksen voima, joka tuo mukanaan lennokkaita käänteitä ja ripauksen fantasiaa. Olisiko näissä osuutta lapsikirjailijoilla?
Minulle itselleni jäi kirjasta osin ristiriitaisia tunteita. Rämäpää Itkun Estimineen ja Näkymättömyysjauheineen persoonana ihastutti, mutta vessasanojen ja erikoisten käänteiden määrä herätti vähän hämmennystä. Lindmanin tuttu ja turvallinen, värikäs ja humoristinen kuvitus taas tasapainotti lukukokemusta.
Entä sitten noin 4,5-vuotiaiden raadin mielipide? Välittömästi kirjan suljettuani kuului pyyntö:
-Luetaan vielä jotain! Tai luetaan tämä uudestaan!
-Joo, luetaan vessasanat uudestaan!
Lainaukset kirjasta: Prinsessa Rämäpää ja vessasanat*. Teksti: Elina Hirvonen, Anna Kiiskinen ja Iivari Kiiskinen. Kuvat: Mervi Lindman. Tammi 2019. Arvostelukappale.
*Kaupallinen linkki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti