Mirva Niinisen ja Hannamari Ruohosen värikäs kirja saa lukijan ja pienen kuuntelijan hyvälle mielelle.
Sehän on pikkuapina!* ilmestyi jo viime vuoden puolella, ja meilläkin kirja on ollut jo tovin odottamassa esittelyn kirjoittamista. Nyt kesällä kirjasta on tullut vähän puun takaa pian kolmevuotiaan yksi suosikeista. Hän pyytää sitä lukemaan ja katselee itsekseen, välillä ääneen ”lukien”. Mikä mahtaa olla kirjan salaisuus?
Kirjan tekstin on kirjoittanut Mirva Niininen. Kansien sisälle mahtuu kolme tarinaa, joissa hassu Pikkuapina leipoo kakkua, maalaa taulua ja ei saa unta. Päähenkilö on persoonallinen tapaus, toimissa ei aina ole päätä eikä häntää.
”Mutta hiiriperhe on päiväunilla eikä tule ulos kolostaan. Pikkuapina ei voikaan piirtää potrettia hiiriystävästään.
Vaan sepä keksii piirtää kaikkia muita kivoja asioita, joita kotipuun ikkunasta näkyy.
Pikkuapinan tauluun tulee ainakin sinisiä, oransseja, vihreitä ja keltaisia banaaneja. Sen pituinen se.”
Pikkuapinan touhut ovat arkisia. Ehkä ne muistuttavat vähän taaperon omaa luovaa arkea ja jatkuvasti syntyvää kaaosta? Olisiko siinä taaperon tykästymisen salaisuus tekstin suhteen?
Toinen osa kirjan palapeliä on Hannamari Ruohosen kuvitus. Tyylissä on jotakin tuttua ja jotakin uutta verrattuna lastenkirjoihin, joita meillä on viime aikoina luettu. Kuvitus sopii tekstiin kuin nakutettu. On väriä, vauhtia, hassuja yksityiskohtia ja muuta ihmeteltävää. Myös kirjan taitto täydentää vauhdikasta meininkiä.
Suosittelen tutustumista tähän iloiseen kirjaan.* Meidän kokemuksemme mukaan lapsi pääsee siihen sisälle entistä paremmin useampien lukukertojen kautta.
Lainaukset kirjasta: Sehän on Pikkuapina! Teksti: Mirva Niininen. Kuvitus ja kansi: Hannamari Ruohonen. WSOY 2016. Kirja saatu kustantajalta.
*Kaupallinen linkki
Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 10.6.2017
Sehän on pikkuapina!* ilmestyi jo viime vuoden puolella, ja meilläkin kirja on ollut jo tovin odottamassa esittelyn kirjoittamista. Nyt kesällä kirjasta on tullut vähän puun takaa pian kolmevuotiaan yksi suosikeista. Hän pyytää sitä lukemaan ja katselee itsekseen, välillä ääneen ”lukien”. Mikä mahtaa olla kirjan salaisuus?
Kirjan tekstin on kirjoittanut Mirva Niininen. Kansien sisälle mahtuu kolme tarinaa, joissa hassu Pikkuapina leipoo kakkua, maalaa taulua ja ei saa unta. Päähenkilö on persoonallinen tapaus, toimissa ei aina ole päätä eikä häntää.
”Mutta hiiriperhe on päiväunilla eikä tule ulos kolostaan. Pikkuapina ei voikaan piirtää potrettia hiiriystävästään.
Vaan sepä keksii piirtää kaikkia muita kivoja asioita, joita kotipuun ikkunasta näkyy.
Pikkuapinan tauluun tulee ainakin sinisiä, oransseja, vihreitä ja keltaisia banaaneja. Sen pituinen se.”
Pikkuapinan touhut ovat arkisia. Ehkä ne muistuttavat vähän taaperon omaa luovaa arkea ja jatkuvasti syntyvää kaaosta? Olisiko siinä taaperon tykästymisen salaisuus tekstin suhteen?
Toinen osa kirjan palapeliä on Hannamari Ruohosen kuvitus. Tyylissä on jotakin tuttua ja jotakin uutta verrattuna lastenkirjoihin, joita meillä on viime aikoina luettu. Kuvitus sopii tekstiin kuin nakutettu. On väriä, vauhtia, hassuja yksityiskohtia ja muuta ihmeteltävää. Myös kirjan taitto täydentää vauhdikasta meininkiä.
Suosittelen tutustumista tähän iloiseen kirjaan.* Meidän kokemuksemme mukaan lapsi pääsee siihen sisälle entistä paremmin useampien lukukertojen kautta.
Lainaukset kirjasta: Sehän on Pikkuapina! Teksti: Mirva Niininen. Kuvitus ja kansi: Hannamari Ruohonen. WSOY 2016. Kirja saatu kustantajalta.
*Kaupallinen linkki
Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 10.6.2017
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti