Blogin nopea suosio yllätti #Noljakanfaijan

Anssi Kekkonen osaa kirjoittaa osuvasti kakkavaipoista, vauvauinneista ja sormiruokailuista. 

Tulevan isän aivot löivät tyhjää, kun avovaimo Aino kuiskasi aamuyöllä toivotun raskausuutisen. Puolinukuksissa olevan Anssin ensimmäiset sanat olivat ”Voi ei”. Mielessä liikkui koko tunteiden kirjo, mutta päällimmäisenä ilon lisäksi oli kysymys, olemmeko tähän valmiita.

Miehen luottamus ja varmuus tulevaan kasvoivat samaa tahtia Ainon mahan kasvaessa. Ultraäänet, ensimmäiset potkut ja sukulaisten riemu. Omien opiskelujen vauhdittuminen, ystävien onnittelut ja lopulta poikavauvan syntymä, jolloin olo ei olisi voinut onnellisempi ollakaan.

Muutama kuukausi Sulo-pojan syntymän jälkeen syntyi #Noljakanfaija-blogi. Palataan siihen tarkemmin, mutta ensin kurkistus perheen arkeen juuri nyt.

Yksin, kaksin ja kolmisin

-Tällä hetkellä meidän päivämme ovat tyypillisen epätyypillisiä. Valmistuin hiljattain työttömäksi, joten olemme Ainon kanssa molemmat kotona hoitamassa kahdeksan kuukauden ikäistä Suloa. Se on mahdollistanut, että meillä on molemmilla myös omaa aikaa. Sulo on nauravainen ja iloinen, mutta rauhallinen poika. Kasvua ja kehittymistä on mahtavaa seurata päivästä toiseen.

Omalla ajallaan Anssi kirjoittaa blogia ja työhakemuksia, Ainolla taas on paljon kokouksia. Yhdessä perhe on käynyt vauvamuskarissa ja vauvauinnissa.

Onko sinulla ja Ainolla kahdenkeskistä aikaa?

-Kotona vain iltaisin, kun Sulo on mennyt nukkumaan. Isovanhempien luona olemme käyneet kahdestaan lenkkeilemässä ja marjassa.

Anssin ja Ainon vauvavuoteen on mahtunut myös suurta huolta, sillä Sulo putosi pienempänä hoitopöydältä. Huolellisten tutkimusten ja seurannan jälkeen pojan todettiin onneksi selvinneen vammoitta.

Nyt ovat huolet paljon pienempiä. Anssi toivoisi, että Sulo oppisi juomaan tuttipullosta. Kun taito on hallussa, pärjäisi perheen miesväki yön yli kahdestaan, ja Ainolla olisi mahdollista käydä jossakin kauempanakin. Toivelistalla on myös löytää työpaikka, ja sen jälkeen tasapaino työn, perheen ja omien harrastusten kesken.

 #Noljakanfaija

-Olin aikaisemmin blogannut yhteiskunnallisista aiheista, mutta Sulon synnyttyä ystävät rohkaisivat minua perustamaan isyysblogia. Blogin avulla vauva-ajan muistot säilyvät. Se toimii myös omien tunteiden ja ajatusten käsittelyn välineenä, Anssi kertoo bloginsa syntymästä.

Suosio löi tuoreen bloggaajan ällikällä.

-Lukijamäärät yllättivät heti ensimmäisten tekstien kohdalla. Ilmeisesti isäblogeille on tilausta, vaikka edelleen niitä lukevat enimmäkseen naiset.

Ovat lukijat sitten naisia tai miehiä, heitä tuli pian niin paljon, että Anssi kutsuttiin helmikuussa bloggaamaan maan suurimman vauvaperhelehden sivuille. Ideat tykättyihin teksteihin syntyvät arkisten puuhien lomassa. Itse kirjoittaminen ei vie kuin pienen osan ajasta.

Kun Noljakka on mainittuna blogin nimessä on syytä kysyä, miltä se tämän faijan näkökulmasta näyttää? Anssi itse on kotoisin Keski-Suomesta ja päätynyt Joensuuhun ja nykyiseen kotikaupunginosaansa opiskelujen myötä.

-Noljakka on mainettaan parempi lähiö lapsiperheelle. Varsinkin lenkkipolut ja leikkipuistot ovat hienoja samoin kuin Sinkkolan kotieläinpiha ja Aavarannan uimaranta. Bussilla pääsee vaunujen kanssa ilmaiseksi keskustaan ja vaikkapa Perheentalolle, jossa voi vaihtaa vaipat, syöttää vauvan ja tavata muita vanhempia.

Entä mitä Anssi antaisi vinkiksi tulevalle faijalle, joka on juuri saanut kuulla kumppaniltaan positiivisesta raskaustestistä?

-Jakakaa hoitovastuuta. Lähtekää vauvan kanssa rohkeasti tutustumaan ulkomaailmaan ja tekemään niitä juttuja, joita tekisitte ilman vauvaakin.

Kaikki jutun kuvat © Anssi Kekkonen.
Juttu on julkaistu alun perin vanhalla Muksujen maakunta -sivustolla 11.4.2016. Anssin blogi ei ole ollut aktiivinen muutamaan vuoteen, mutta #Noljakanfaijaa voi seurata edelleen Facebookissa.