Pikku hiiren tarina on edennyt jo viidenteen osaan ja
eskariin saakka. Kasvamisen ohessa Riikka Jäntin suloinen Hiiru on
valloittanut lukuisten käännösten myötä maailmaa Virosta aina
Uuteen-Seelantiin.
Suosio ei herätä yhtään ihmetystä. Niin rauhallinen, todentuntuntuinen ja viisas Riikka Jäntin luoma tunnelma on.
Entä mistä nyt on kysymys? Neljässä aikaisemmassa kirjassa Hiiru on muun muassa saanut vieraita, viettänyt joulua
ja mökkeillyt. Nyt eskarilainen Hiiru joutuu käsittelemään ensinnäkn
kateutta siitä, että kavereilla on hienoja keräilyhahmoja ja puhelin,
mikä on Hiirulle luvattu vasta koulun alkaessa. Viiru on myös aloittanyt
pianonsoiton, mikä vaatii työtä ja harjoittelua. Muiden eskarilaisten
tapaan Viirukin miettii, onko enää oikestaan pieni vai iso.
”-Sitten kun minä kasvan isoksi, sinä et voi määrä minua, Hiiru sanoi. Äiti hymyili.
-En varmaan. Mutta sinä olet vielä pieni.
-Kuinka pieni?
-Tosi pieni. Syöhän, niin saat jälkkärin, äiti sanoi.
Jälkkäriksi oli mansikoita. Hiiru sai katsoa lastenohjelmaa telkkarista” s. 28-29
Meidän perheemme kirjalistalla Pikku hiiret ovat tällä hetkellä enemmän aikuisten kuin lasten suosikkeja. On kiva lukea lapsille kirjaa, joka antaa tilaisuuden itselle pohtia omaa vanhemmuuttaan. Tässä tapauksessa rajojen asettamista tai tosiaan sitä, että se oma tosi pieni on jossain asiassa jo kuitenkin niin iso ja reipas.
Meillä lapset tykkäävät juuri nyt kirjoista, joissa on enemmän vauhtia ja tapahtumia kuin pohtimista. Onneksi sääntöjemme mukaan välillä myös aikuiset saavat valita, koska pohtiminen ja rauhoittuminen aika ajoin tekevät ihan hyvää vauhtiveikoillekin.
Pikku hiirut kestävät niin hyvin moneen kertaa lukemista, että voin todella suositella kirjan hankkimista vaikka omaksi.* Toki kirjastokin on mainio vaihtoehto.
Mihinkähän seikkailluun Riikka Jäntti Hiirun ja äidin seuraavaksi kuljettaa? Ja kuinka vanhaksi Hiiru saa kirjasarjassa kasvaa?
*Kaupallinen linkki
Lainaukset kirjasta: Pikku hiiri ja paukkupakkanen. Teksti ja kuvat: Riikka Jäntti. Ulkoasu: Laura Lyytinen. Tammi 2019. Kirja saatu kustantajalta.
Suosio ei herätä yhtään ihmetystä. Niin rauhallinen, todentuntuntuinen ja viisas Riikka Jäntin luoma tunnelma on.
”-Sitten kun minä kasvan isoksi, sinä et voi määrä minua, Hiiru sanoi. Äiti hymyili.
-En varmaan. Mutta sinä olet vielä pieni.
-Kuinka pieni?
-Tosi pieni. Syöhän, niin saat jälkkärin, äiti sanoi.
Jälkkäriksi oli mansikoita. Hiiru sai katsoa lastenohjelmaa telkkarista” s. 28-29
Meidän perheemme kirjalistalla Pikku hiiret ovat tällä hetkellä enemmän aikuisten kuin lasten suosikkeja. On kiva lukea lapsille kirjaa, joka antaa tilaisuuden itselle pohtia omaa vanhemmuuttaan. Tässä tapauksessa rajojen asettamista tai tosiaan sitä, että se oma tosi pieni on jossain asiassa jo kuitenkin niin iso ja reipas.
Meillä lapset tykkäävät juuri nyt kirjoista, joissa on enemmän vauhtia ja tapahtumia kuin pohtimista. Onneksi sääntöjemme mukaan välillä myös aikuiset saavat valita, koska pohtiminen ja rauhoittuminen aika ajoin tekevät ihan hyvää vauhtiveikoillekin.
Pikku hiirut kestävät niin hyvin moneen kertaa lukemista, että voin todella suositella kirjan hankkimista vaikka omaksi.* Toki kirjastokin on mainio vaihtoehto.
Mihinkähän seikkailluun Riikka Jäntti Hiirun ja äidin seuraavaksi kuljettaa? Ja kuinka vanhaksi Hiiru saa kirjasarjassa kasvaa?
*Kaupallinen linkki
Lainaukset kirjasta: Pikku hiiri ja paukkupakkanen. Teksti ja kuvat: Riikka Jäntti. Ulkoasu: Laura Lyytinen. Tammi 2019. Kirja saatu kustantajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti