Hyvän tahdon tarina – uusi kuvakirja kestävän kehityksen puolesta

 Outokumpulaisen kirjailijan Esko-Pekko Tiitisen kirjoittama ja hänen poikansa Nikolai Tiitisen kuvittama satu kertoo Pii-jänöstä, hänen äidistään, pehmolelu Untuvasta ja hassusta Hiphei Hybridi-robotista.

-Hyvän tahdon tarina -kuvakirjaan kiteytyy oikeastaan se, mitä olen aiemmissa eläinaiheissa kirjoissani pohtinut. Luonto ja ympäristö ovat meille kaikille elintärkeitä riippumatta siitä missä päin maailmaa elämme, Esko-Pekka Tiitinen kertoo.

Sadussa ihminen on viisaudessaan lähettänyt Hiphei -robotin luontoon saamaan lisää tietoja ja taitoja. Robotille on annettu mukaan kolme laatikollista kierrätysmateriaalia, josta sen pitäisi kehittää hyödyllisiä keksintöjä ihmiselle.

Hiphei rakentaa muovipulloista muun muassa selänrapsuttimen, mutta eläimet tietävät, että hyvään elämään tarvitaan myös lähipuutarha, lämmin pesä ja paljon muutakin. Hauskassa ja humaanissa tarinassa eläimet, kasvit, ihmiset ja koneet elävät yhdessä jakaen kokemuksia toisilleen. Uusiutuvista luonnonvaroista, auringosta, tuulesta ja vedestä tulee heidän parhaita ystäviään.

Esko-Pekka kertoo, että kirjan tekeminenkin oli yhteisöllistä:

-Kirjan ohessa on monipuolinen opas, joka sisältää yli 200 luontoon liittyvää, käytännössä hyväksi koettua toimintavinkkiä, leikkiehdotusta ja yhdessä pohdittavaa kysymystä lapsiperheille. Opas on koottu kymmenien eri alojen varhaiskasvattajien toimesta. Vinkkareina ja suunnittelijoina ovat toimineet mm. varhaiskasvatuksen ammattilaiset päiväkodeissa ja alakouluissa, Itä-Suomen yliopiston Joustavien oppimisympäristöjen suunnittelijat ja kehittäjät, urheiluseurojen juniorivalmentajat, tieto- ja taideaineiden opettajat ja lasten tiedekerhojen vetävät.

Kirjaa on saatavilla kirjakaupoissa, mutta sen voi hankkia myös kirjailijalta itseltään. Tilaukset voi tehdä sähköpostilla osoitteeseen eptiitinen@hotmail.com. 

Suosittelen lämpimästi tutustumaan!

"Kukaan meistä ei ole riippumaton toisista"

Outokumpulainen kirjailija Esko-Pekka Tiitinen on julkaissut muutama viikko uuden kuvakirjan Hyvän tahdon tarina. Ihan lähipäivinä täällä Muksujen maakunnan uudessa osoitteessa tarinoidaan kirjasta lisää. Tänään on vuorossa palkitun kirjailijan sähköpostihaastattelu, ja se menee näin:

Miten sinusta tuli taiteilija ja kirjailija? Haaveilitko itse jo lapsena ryhtyväsi näihin töihin?

”Minulle luettiin paljon lapsena, ja tykkäsin myös kirjoittaa aineita koulussa. Muistan tunteen kansakoulun alaluokilla jolloin ymmärsin, että saatoin itse luoda hahmot ja laittaa ne seikkailemaan milloin minnekin. Kirjailijan ammattia varten koin saaneeni suurimmat kannustukset lukion ennakkoluulottomalta ja avarakatseiselta äidinkielenopettaja Liisa Sorsalta. Hän luetutti klassikoita, ja osasi vetäistä meidät finnipäät myös nykyrunouden puolelle. Ainekirjoituksissa hän kannusti oman äänen etsimiseen, eikä teilannut hurjiakaan kokeiluja. Kerran hän sanoi, ettei pystynyt antamaan numeroa eräästä aineestani, joka käsitteli Kleopatran kiihkeyttä. Numeron sijaan hän toi minulle orvokin.”

Koetko eroja kirjoittaessasi aikuisille tai lapsille?

”Lastenkirjallisuus on keskeisintä kirjallisuutta, koska sitä lukevat aikuiset ja lapset yhdessä. Yhteinen kokemus kirjan äärellä johtaa parhaimmillaan positiiviseen pohdintaan siitä, mitä elämä oikeastaan on. Lapsilla on vimmattu halu yrittää päästä selville aikuisten maailmasta. Siksi he leikkivät aikuisten maailmaa, hyvässä ja pahassa. Tiedän, että tekemäni kirja saattaa olla lapsen ensimmäinen kokemus kirjallisuuteen. Siksi koen suurta vastuuta siitä, millaisia asioita haluan herättää lapsessa ja aikuisessa. En ole kaihtanut vaikeita aiheita. Olen kirjoittanut romaaneja myös aikuisille, ja kirjoittaminen on minulle aina yhtä haastavaa riippumatta lukijoiden iästä.”

Miten kirjojesi aiheet ovat syntyneet? Minkälaisista asioista olet halunnut kertoa lapsille ja vanhemmille ja muille lukijoillesi vuosien varrella?

”Taaksepäin katsoessa huomaan, että kaikissa kirjoissani perimmäinen teema on ollut yhteisöllisyyden merkitys ja voima. Tavoitteenani on ollut myös saada tarinat toimimaan eräänlaisena alustuksena. Kirjan luettuaan lukija aloittaa ikään kuin oman pohdinnan omien kokemustensa perusteella ja kirjoittaa tarinan jatko-osan omassa mielessään."

Miten Pohjois-Karjala ja pohjoiskarjalaisuus on näkynyt työssäsi?

”Olen saanut elää ja työskennellä luonnonkauniissa, suhteellisen rauhallisessa ympäristössä, ja ehkäpä juuri siksi koen maakunnan kasvaneen planeetan kokoiseksi.

Ehkäpä tärkein anti pohjoiskarjalaisuudesta on siinä, ettei kukaan meistä ole riippumaton toisista. Olen saanut kokea paljon entisajan talkoohenkeä ja sitä yhteisöllisyyttä haluan edelleen vaalia. Yhdessä kasvaen, tiedot ja taidot jakaen löydämme jotain uutta. Ja ennen kaikkea: Lapsuudesta kaikki hyvä kasvaa, tulevaisuuskin.”

Esko-Pekka kertoo myös, että muutama viikko sitten ilmestyneessä uudessa kirjassa kiteytyy kaikki se, mitä kirjailija on aikaisemmissa eläinaiheisissa kirjoissaan pohtinut. Pian täällä blogissa lisää kirjasta ja sen ajankohtaisesta viestistä lapsille ja aikuisille.  

Melkein puoli vuotta kestänyt muuttoprojektini on nyt ohi. Tervetuloa blogini uuteen osoitteeseen. Kiitos, että pysyit matkassa.