Ylämyllyn Yllätyksen valmennuspäällikkö Markus "Kema" Ihalainen kertoi muutama viikko sitten täällä blogissa Ylämyllyn Yllätyksen uusista pienten pelaajien joukkueista. Nyt on vuorossa toinen osa Keman haastattelusta, ja tällä kertaa pureudutaan futikseen urheiluharrastuksena.
 |
| Kema työn äärellä Paloaukean kentällä. Kuva: Jutta Kurki |
Aloitetaan haastattelu tällä kertaa esittäytymisellä. Kuka olet ja mitä teet?
”Olen Markus Ihalainen ja toimin Ylämyllyn Yllätyksen valmennuspäällikkönä. Olen myös muutamien seuran joukkueiden vastuuvalmentaja.
Itse aloitin jalkapallon kuusivuotiaana, ja korkeimmillani pelasin miesten Kakkosessa.
Valmentajana olen toiminut yli kymmenen vuoden ajan, Yllätyksen lisäksi muun muassa STPS:ssä Savonlinnassa ja IF Gnistanissa Helsingissä. Olen valmentanut kaikenikäisiä noin neljävuotiaista aikuisiin saakka, niin tyttöjä kuin poikia."
Mikä on hyvä ikä aloittaa jalkapallo? Mitä vaaditaan, että voi aloittaa?
"Jalkapallolla ei ole periaatteessa ala- eikä yläikärajaa. Toki jos puhtaasti ajatellaan liikunnallisessa mielessä, mitä aiemmin, sen parempi.
Joukkueeseen tullessa lapsen tulisi olla kuitenkin jo valmis toimimaan ryhmässä ja ottamaan ohjeita vastaan. Ennen joukkuetoimintaa voi olla mukana oman aikuisen kanssa perhefutiksessa.
Usein lapsi on valmis joukkuetoimintaan 4-7-vuotiaana. Parhaiten lapsen taidot toimia ryhmässä selviävät kokeilemalla. Kannattaa rohkeasti ilmoittautua ja tulla mukaan.”
 |
| Peli-iloa säässä kuin säässä. Kuva: Jutta Kurki |
Onko sinulla muita vinkkejä alkutaipaleelle?
"Alussa vanhemmat voivat olla tukena ja apuna harjoittelussa, eikä siihen vaadita omaa jalkapallotaustaa. Jos homma ei lapsella heti ota toimiakseen, voi kokeilla jonkin ajan kuluttua uudestaan, jos lasta jalkapallo kiinnostaa.
Myös vanhempien ja kavereiden kanssa omatoiminen pallottelu on alusta asti tärkeää. Tavoitteena on, että lapsi nauttii pelaamisesta ja harjoittelusta harkoissa ja omalla ajalla."
Minkälaiset varusteet vaaditaan?
”Joukkueeseen tullessa vaatimuksena lähtökohtaisesti on urheiluvarustus, jalkapallokengät tai lenkkarit, pallo, sekä juomapullo, jossa on vettä. ”
Minkälainen seura on Ylämyllyn Yllätys?
”Yllätys on kasvava ja alueellisesti suuri liikuttaja, josta yli 400 rekisteröityä pelaajaa kertoo. Vahvistamme toimintaamme esimerkiksi etsimällä osaavia henkilöitä valmennukseen ja kouluttamalla valmentajia."
Minkälaisia toimintaperiaatteita seuralla on?
”Seuralla on valmennuslinja, josta löytyvät osaamistavoitteemme. Kun pelaaja tulee seuraan, jalkapallo-opetus on kaikissa ikäluokissa suunniteltua ja johdonmukaista. Tavoitteena on aina pelaajien kehittyminen ja sen myötä onnistumisen ja oppimisen ilo. Kaikessa lapsivalmennuksessa käytämme paljon leikkejä ja kilpailuja, jotka ovat lapselle ominaista toimimista.”
Minkälaisilla tavoitteilla harjoitteleville joukkuetoiminta sopii?
”Yllätyksessä jalkapalloa voi harrastaa erilaisilla tavoitteilla. Kilpailullisin tavoittein treenaavilla on mahdollisuus saada suuriakin harjoitusmääriä lisäharjoitusryhmien sekä toisen ikäluokan mukana harjoittelemalla. On myös mahdollisuus harrastaa rennommin oman joukkueen kavereiden kanssa pelailemalla.”
Minkälaisia muistoja sinulle on oman jalkapallourasi alusta?
”Aloitin futiksen kuusivuotiaana Rantakylän koulun salin treeneistä päiväkotikaverin innostamana. Joensuun seudun jalkapallon grand old man Santaharjun Tuomo veti treenejä silloiselle JiiPeen 84-86 ikäluokalle. Ensimmäisten treenien jälkeen taisi tulla pieni tauko, mutta kesällä kuitenkin pelasin Rantakylän nurmella.
Itselleni mieliinpainuvia juttuja varhaisvuosien peleistä ja treeneistä ovat "saksipotkumaali" Kontiolahden hiekalla noin yhdeksänvuotiaana, talvisin vapaa-aikatalon tartan-alustalla vedetyt pelit ja treenit, piirisarjan mestaruus sekä turnausmatkat eri puolille Suomea.”
Minkälaista tukea sait omilta vanhemmiltasi?
”Vanhemmat eivät hirveästi pystyneet olla mukana toiminnassa, sillä isä asui Etelä-Suomessa ja äiti kahden lapsen yksinhuoltajana teki kolmivuorotyötä.
Yksi muisto on kuitenkin jäänyt mieleen, kun aikanaan ennen treenejä makailin sohvalla ja sanoin, etten jaksa mennä treeneihin. Äiti ja isoveli sitten sanoivat, että toiminta on maksettu, joten sinne mennään. Treeneistä tullessa totta kai oli hyvä fiilis, eikä tuon jälkeen ei ole tarvinnut kenenkään minua treeneihin patistaa.
Tuollaista lempeää kannustusta lapsi mielestäni tarvitsee, kun harjoituksiin ei aina jaksa mennä. Toki jos vastahakoisuus olisi ollut jatkuvaa, niin sitten olisi pitänyt keskustella, mikä hommassa on vikana.
Koska äiti ei hirveästi voinut olla mukana, piti minun olla omatoiminen. Useimmiten kuljin pyörälle, mutta soittelin itse ja treenikyytejä jo ekaluokalta asti. ”
Mikä jalkapallossa on parasta?
”Jalkapallo on monipuolinen juoksu-, tekniikka-, peliäly- sekä kamppailulaji. Jalkapallossa voivat pärjätä pitkät, lyhyet, laihat, rotevat, hitaat tai nopeat, koska kentällä on monenlaisia rooleja, ja eri pelipaikoilla tarvitaan erilaisia vahvuuksia. Jalkapallo sopii siis kaikille!
Monipuolisuuden vuoksi jalkapallossa kehittyvät monet erilaiset taidot, niin fyysiset kuin sosiaalisetkin. Jalkapalloa pystyy myös harrastamaan eri tasoilla ja tavoitteilla, vaikka läpi elämän, koska sarjatarjotin on laaja.
Minulle itselleni on jalkapallon kautta tullut todella paljon erilaisia ystävyyssuhteita ympäri Suomen ja maapallon. Futis yhdistää elämätilanteesta ja maasta riippumatta ihan kaikkialla maailmassa."
Seuraavalla kerralla blogissa on vuorossa kuulumisia koko perheen uutuusleffasta, jonne suuntaamme huomenna. Tavataan siis pian.
Leppoisia kesäpäiviä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti